Kun tuntuu siltä, että naapurissa kaikki on suurempaa
Syksyinen tervehdys sinulle tämän kirjeen lukija, ystävämme, lähettäjämme, Japanin lähetyksen tukija. Viime kirjeessä kerroimme kokemuksia Hong Kong Makaon ja Taiwanin luterilaisten kirkkojen edustajien tapaamisesta ja nyt kerromme sitten miltä yhden seurakunnan tilanne meren toisella puolella, Shanghaissa, näytti meidän silmissä.
Asakon sisar asuu miehensä kanssa tässä suuressa kaupungissa ja meille tarjoutui mahdollisuus käydä vierailemassa heidän kotonaan ja samalla saimme osallistua yhden kansainvälisen seurakunnan kokoontumiseen.
Seurakunta kokoontuu yhden hotellin tiloissa. Sisäänkäynnissä vapaaehtoiset ottivat vastaan kirkkovieraita, mutta samalla tarkistivat, että tulijalla on ulkomaan passi. Kyseisen seurakunnan kokoukseen saavat osallistua vain ulkomaan kansalaiset.
Lokakuun alussa, kuuden vuoden tauon jälkeen, järjestettiin täällä Kobessa Länsi-Japanin, Taiwanin ja Hong Kong-Macaon ev. lut. kirkkojen yhteiset neuvottelupäivät. Meille se oli hieno mahdollisuus päästä kuulemaan näiden Aasian pienten luterilaisten kirkkojen tilanteesta. Kukin edustaja kertoi avoimesti kirkkonsa iloista ja murheista. Heidän kuvauksensa toisaalta rohkaisivat ja toisaalta surettivat. Haasteita tuntui olevan kaikkialla kovin paljon. Japanin kirkon presidentti Kawa luki kuitenkin meille Raamatusta: “Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.” -Luuk. 12:32. Vaikka kristittyjen joukko on kovin pieni näissä maissa, ei pidä lannistua. Jumala antaa voimaa ja viisautta. Hänellä on hyvä tahto. Meidän tulee olla uskollisia työssämme. Tämä koskee sekä meitä lähettejä täällä Japanissa että kaikkia teitä lähettäjiä.
Kysyimme näiltä aasialaisilta veljiltä ja sisarilta, miten he näkevät lähetystyöntekijöiden roolin kussakin maassa. Pastori Pan Taiwanista kertoi oman tarinansa siitä, kuinka eräs norjalainen lähetystyöntekijä oli kutsunut hänet englannin piiriin. Pan kävi piirissä ja kuuli evankeliumin. Lähetti malttoi kärsivällisesti odottaa sitä, että Pyhä Henki tekisi työtään Panissa ja synnyttäisi uskon. Ja sen jälkeenkin lähetti tuki Pania uskon tiellä vuosikausia. Erään kerran lähetystyöntekijä oli sanonut Panin vanhalle isälle: “Poikasi ja miniäsi huolehtivat sinusta niin hyvin. Miksi et sinäkin uskoisi Jeesukseen, johon he uskovat?” Panin isä oli vastannut, että hän on jo liian vanha. Lähetti kuitenkin vakuutti isälle, että kukaan ei ole vanha tai nuori uskomaan Jeesukseen. Niinpä vanha isäkin sai tulla kristityksi.
Pastori Pan halusi olla rohkaisemassa meitä lähetystyöntekijöitä ottamaan kontaktia ihmisiin, kertomaan Jeesuksesta ja kulkemaan kärsivällisesti ihmisten rinnalla. Osaammekohan aina olla niin kuin tuo kärsivällinen ja rakastava norjalainen lähetti Taiwanissa? Voimme vain rukoilla, että Jumala antaisi viisautta ja rakkautta tehdä työtämme oikealla tavalla.
Saimme viettää virkistävän kesäloman hieman pohjoisempana Naganon läänissä kauniin Nojiri-järven rannalla sijaitsevassa mökkikylässä. Kesän kohokohtia olivat uiminen järvessä, juokseminen, ystävien tapaaminen, herkkujen syöminen ja ennen kaikkea se, että saimme olla koko perhe pari viikkoa yhdessä. Kaksi vanhinta lastamme nimittäin viettivät osan lomasta yhdessä meidän kanssamme täällä Japanissa. Iloitsimme yhdessäolosta ja kuulumisien vaihdosta.
Jännittäviä tapahtumiakin osui loman yhteyteen. Heti ensimmäisellä viikolla satuimme paikalle kun yksi kalastaja hukkui veneen kaaduttua ja häntä nostettiin elottomana ambulanssiin. Ja yhtenä iltana rajun ukkosmyrskyn aikana salama iski muutaman metrin päässä olevaan puuhun, mutta onneksi mitään isompaa vahinkoa ei sattunut. Jumalan varjelusta oli myös yli 2600 kilometrin ajomatkoilla.
Nyt on arki pyörähtänyt käyntiin, pari saarnaa ja säestystä takana ja nuorimmainenkin aloitti viimeisen lukiovuotensa.
