Anna-Kaarina ja Matti Palmu, Box 4, HOSSANA, Ethiopia, puh. +251 6 552 026
Sähköpostit kuten tähänkin asti: (yhteisesti molemmille:)
etiopian@palmu.st
(tai:) anna-kaarina.palmu@felm.org
(tai) matti.palmu@felm.org;
Internet-osoite: http://etiopian.palmu.st/
Hosainassa 23.2.2002
HYVÄT IHMISET,
tervehdys toivottuina alkaneiden "pikkusateiden" keskeltä Hosainasta! Viikon aikana on satanut runsaat 40 millimetriä. Vielä tarvittaisiin lisää sateita, jotta viljelijät uskaltaisivat kylvää maissin. Perunoita voidaan nytkin jo istuttaa.
Valmistelua
Huhtikuussa pidämme, jos Jumala suo ja elämme, ohjelmamme historian ensimmäisen PERHETYÖN KOULUTTAJAKURSSIN. Olemme kutsuneet 15 osallistujapariskuntaa seitsemästä eri hiippakunnasta kahden viikon kurssille.
Kouluttajakurssin perusajatus on se, että saisimme eri hiippakuntiin pariskuntia, jotka voisivat omilla alueillaan ja omilla heimokielillään pitää avioliittokursseja. Tarkoitus on edelleen se, että he saisivat valmiuksia järjestää monimuotoista seurusteluun, avioliittoon ja perheeseen liittyvää opetusta erilaisissa tilanteissa.
Aineistoa
Näinä viikkoina olemme valmistelemassa aineistoa kouluttajakurssia varten. Muokkaamme edelleen niitä opetusrunkoja, joita olemme käyttäneet eri hiippa-kunnissa avioliittokursseillamme. Valmistelemme myös uutta, kaikenlaista aineistoa paikallisten kouluttajien avuksi. Osin kirjoitamme itse, osin keräilemme jo olevaa aineistoa. Osin muokkaamme täkäläiseen elämänmuotoon soveltuviksi tekstejä, jotka ovat sinänsä hyviä, mutta perin amerikkalaisia tai muuten länsimaalaisia.
Katkoja työssä
Teemme työtä kotona, ohjelmallamme kun ei ole toimistoa muualla. Kotona työnteko on tunnetusti kätevää, mutta rajanveto työn ja muun ajan välillä on kovin vaikeata. Tehokasta työtä ajatellen eräs vaikeus - toisaalta ilonaihe - ovat kotiimme tulevat työtoverit ja ystävät. Heitä tulee Hosainasta, mutta myös ympäri hiippakuntaa. Joillekin voi sanoa, että tulisivat uudelleen teeaikaan tai lounasaikaan, kaikille ei voi.
Työtovereita
Niinpä sitten istumme milloin mihinkin aikaa päivästä tee/kahvipöydässä. Joskus monienkin vuosien takaiset ystävät kertoilevat elostaan ja olostaan, perheestään ja työstään. Työ on laajentunut, väkeä ja seurakuntia on tullut paljon lisää. Mutta pappien ja evankelistojen taloustilanne maaseudun seurakunnissa on kovin heikko, valtaosa heistä palvelee vapaaehtoisina, lähes ilman palkkaa. Ilmankos puhe usein kääntyy perheen taloudellisiin vaikeuksiin. Lähes kaikki luonamme käyvät tulevat siinä luottamuksessa, että tokihan tämä lähetti nyt vanhaa työtoveria vähän auttaa!
Muita ovella
Ovellamme käy myös jatkuva virta avunpyytäjiä. On koululaista vihkorahan toivossa, on äitiä, jolla ei ole rahaa viedä lasta lääkäriin, on talonrakentajaa, vaatteentarvitsijaa. Tiheät koputtelut ovella vaikuttavat sen, ettei oveen koputus useinkaan ilahduta, vaan nimenomaan ärsyttää. Siinä meillä on lähetyssaarnaaja, ärtyy jo ennen kuin on edes nähnyt ovelleen tulevaa avuntarvitsijaa ...
Sähkökatkoksia
Sähkökatkot ovat täällä totinen kärsivällisyyden koetinkivi. Varsinaisia täyskatkoja ei taida olla ihan joka päiväkään, mutta alijännite on jokapäiväinen riesamme. Täällä on pakko suojata tietokone- yms. laitteet paitsi salaman ym jännitepiikkien, myös jännit-teenvaihtelujen varalta. Niinpä meilläkin on niin oman kuin ohjelman tietokoneenkin yhteydessä ensinnäkin "virrantasaaja" (Voltage Regulator) ja sen perässä vielä akulla varustettu "vakiojännitevaraaja" (Uninterruptible Power Supply, UPS). Virrantasaaja pystyy mekaanisesti tasaamaan pieniä 10-15 % jännitteenvaihteluita. Mutta kun jän-nite laskee usein enemmän, joskus jopa alle 170 voltin, niin tuo UPS reagoi räikeällä hälytysäänellä kertoen: "virta loppui!". Kun tuon kimeän piipityksen kuulet vaikkapa kymmenen kertaa yhden ja saman aamupäivän kuluessa, se alkaa aika lailla kiukuttaa!
Tietoliikennekatkoja
Viikko sitten katkesivat yhteydet tietoliikenneverkkoon. Puhelimemme on kumma kyllä toiminut katkoitta viime marraskuusta alkaen, mutta nyt katkesivat Internet-yhteydet. Puhelinlaitokselle ja Internet-keskukseen ovat soitelleet välillä saksalaiset naapurit, välillä me, mutta viikkoon ei vikaa ole löytynyt. Kohta olemme lähdössä lähettienkokoukseen, joten pariin viikkoon emme ole sähköpostin yhteyksissä?
Lähettienkokous
Maanantaista torstaihin 25-28. helmikuuta Lähetysseuran etiopianlähetit ovat siis koolla Debre Zeitissä, amerikkalaislähetyksen lomapaikalla. Suomen-vieraanamme on entinen yhdyssihteerimme, Lähetysseuran Etiopian (ja Tansanian) työaluevastaava Päivi Anttila. Kokouksessa ovat mukana myös Marja-Leena ja Kytö Salin, jotka ovat 17 vuoden tauon jälkeen juuri palanneet Etiopiaan työhön. Olemme kulkeneet Salinien kanssa yhtä matkaa lähetyskurssilla 1973, Englannissa 1974, Addis Abebassa 1974-75 ja olimme pitkään naapureina niin Tuntossa kuin Hosainassakin 70-luvun lopulla ja 80-luvun alkupuolella. - Meitä 1973-vuoden lähetyskurssilaisia onkin nyt Etiopiassa aika joukko: Kirsti Viitasaari, Elisa Blomberg, Salinit ja Palmut! - Liitän kokouksen jälkeen kirjeemme internet-versioon kuvat 70-luvun "vanhoista konkareista" ja myös lähettienkokouksen ryhmäkuvan.
terveisin Matti (ja Anna-Kaarina)
KUUKAUDEN ELÄINKUVA: Iloinen perhetapahtuma Tuulirinteen
(kotimme) pihapiirissä helmikuussa 2002. Viisi kissanpoikasta
Matin kämmenellä.
Rouva Lakets, köyhän kodin äiti lähinaapurustosta,
puhdistamassa vehnää Tuulirinteen pihalla.
Hosainan hiippakuntakeskuksen erään yövartijan vanhemmat,
vanhapari Hosainan lähistöltä.
Lähetysseuran vuoden 1973 lähetyskurssilla olleista ovat
Etiopiassa helmikuussa 2002 seuraavat: (takaa vasemmalta)
Kytö ja Marja-Leena Salin, (edessä vasemmalta) Kirsti Viitasaari,
Elisa Blomberg sekä Anna-Kaarina ja Matti Palmu.
Lähetysseuran etiopianlähetit kokouksessaan Debre Zeitin
Babugaijassa helmikuun lopussa 2002:
(takaa vasemmalta) Kytö ja Leenu Salin, Anna-Kaarina ja Matti
Palmu, Leila ja Kari Pentikäinen, Kirsi Leikola, Mekonnen Mulat,
Mirja Himanen ja Markku Keski-Mäenpää;
(keskellä vasemmalta) lapset Niilo ja Aliisa Pentikäinen, Helena
Leino, Kirsti Viitasaari ja Kati Keski-Mäenpää;
(istumassa vasemmalta) Matti ja Pirkko Nummela, Taina Taskila,
Kerttu Nygren ja Elisa Blomberg, edessä yksin istumassa Kaisa
Huttunen. Kuvasta puuttuu Risto Leikola.
|
"Viikossa on kaksi päivää, jolloin ei pitäisi murehtia - kaksi päivää, joiden aikana ei pitäisi pelätä eikä niin paljoa epäröidä. Toinen näistä päivistä on Eilinen kaikkine virheineen ja huolen aiheineen, kaikkine kipuineen ja tuskan aiheineen, kaikkine puutteineen ja kömmähdyksineen. Toinen päivä, mistä ei tarvitse murehtia, on Huominen - mahdollisine vastoinkäymisineen, omine taakkoineen, suurine lupauksineen ja heikkoine aikaansaannoksineen. Meille annetaan vain yksi päivä - tämä päivä! Ja ihmiselle annetaan vain yhden päivän kamppailut. Eilinen ja huominen ovat turhia murheita. Selvitetään yksi päivä kerrallaan ... " Pirkko Jalovaaran kirjasta "Auta, jos sinä jotakin voit"
|
