Addis Abebassa 30.4.2005

MATKATERVEISET KIINASTA!

Pääsiäistä vietetään Etiopiassa harvinaisen myöhään tänä vuonna. Niinpä tänään on sekä hiljaisen viikon lauantai että vapunaatto, aika erikoinen yhdistelmä! - Palasimme keskiviikkona kolmen viikon lomamatkalta Kiinaan ja Hong Kongiin. Tuosta matkasta ajattelin nyt jotain teillekin kertoa.

”On aika kirjat sulkea ja käydä matkaamaan”

Pikkusisareni Ulla Vesterinen on perheineen asunut itä-Kiinassa Hangzhoussa kolme ja puoli vuotta. Ensi kesänä he ovat muuttamassa takaisin Suomeen. Matin kanssa totesimme kerran, että nyt olisi vielä hyvä tilaisuus lähteä käymään Kiinassa heidän siellä ollessaan. Osa vuosilomastammekin oli vielä pitämättä. Ei muuta kuin matkaa suunnittelemaan ja lippuja varaamaan, vaikka Suomeen lähtökin on jo ovella!

Saimme edulliset lentoliput kenialaiselta lentoyhtiöltä. Niinpä lensimme matkan aluksi Addis Abebasta etelään, Nairobiin. Viivyimme siellä vuorokauden lentoyhtiön laskuun ja käytimme tilaisuutta hyväksemme koluten kirjakauppoja. Ostimme perhetyön kirjastoa varten nelisenkymmentä avioliittoa ja perhettä käsittelevää kirjaa. Myöhemmin ostimme lisää kirjoja (noin 30 kpl.) vielä Hong Kongistakin!

”Reissu alkaa saa, avoinna on maa...”

Nairobista matka jatkui Hong Kongiin, missä vaihdoimme konetta ja lensimme Hangzhouhun, Kiinaan. Sisareni oli meitä vastassa lentoasemalla.

Hangzhou on itä-Kiinan rannikolla. Noin kolmen miljoonan asukkaan kaupunkia sa-nottiin pikkukaupungiksi. Meistä se kyllä Addiksen jälkeen vaikutti suurkaupungilta! Ensivaikutelmia: Vilkas liikenne, teitä monessa kerroksessa, paljon (hienoja!) autoja, runsaasti mopoja ja pyöriä, mahdottomasti ihmisiä, korkeita nykyaikaisia kerrostaloja!

Eräs ystävämme antoi hyvän neuvon kuultuaan, että olemme Kiinassa:”Istukaa jalka-käytävän reunalle, katselkaa ihmisiä ja nauttikaa!” Välillä tosiaan tunsin olevani kuin Liisa Ihmemaassa ihmisvilinää seuratessani.

”Jännittävä seikkailu nyt meitä odottaa...”

Monenlaista saimme vierailumme aikana nähdä ja kokea. Hangzhou on erityisesti kiinalaisten turistien suosima paikka. Yksi nähtävyys oli kaupungin keskelle tehty järvi. Yhtenä päivänä kävelimme järven poikki kulkevaa kannasta pitkin toiselle rannalle ihaillen kevään kukkaloistoa. Jos ihmispaljoutta ei olisi ollut, ei olisi uskonut olevansa keskellä kaupunkia. Teen viljelyä Oli teesadon valmistumisen aika. Kaupungin laidalla oli teeviljelmiä, joilla teen korjaajat olivat ahkerassa työssä. Vanhan kaupungin kauppakujilla näimme, miten teenlehtiä kuivattiin suurissa padoissa. Teenjuoja kun olen, ostin monenlaista teetä kotiin vietäväksi!

Teimme sisareni kanssa myös päivän retken Shanghaihin, mikä on kuin mikä tahansa maailman miljoonakaupungeista. Löysimme sieltä keskeltä kaupunkia kirkon, missä viivähdimme hetken. Kävimme myös tutustumassa kiinalaiseen vanhaan kaupunkiin vanhoine rakennuksineen, mielenkiintoisine puoteineen.

Buddhalaistemppelistä Kolmen Itsen kirkkoon

Yhtenä matkapäivänä vierailimme Hangzhoun suurella temppelialueella. Siellä näimme maailman suurimman kallioon hakatun nauravan buddhan patsaaan. Olimme olettaneet, että se olisi ollut suurempi! Temppeleissä katselimme kuinka ihmiset kumartelivat patsaiden edessä, piha-alueella polttivat suitsuketikkuja ja uhrirahoja. Näitä ihmisiä katsellessani mieleeni tulivat vanhan kiinalaisen laulun sanat: ”Kaikkeen maailmaan, viekää joutuisaan, Jeesuksen rakkauden ilosanomaa. Vielä miljoonat, yössä kulkevat, etsien, kaivaten ilosanomaa ...” Kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko. Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julistaja?, kirjoittaa apostoli Paavali (Room.10:14).

On toki niitäkin, jotka julistavat, mutta onko heitä riittävästi. Ensimmäisenä matkam-me sunnuntaina olimme mukana kansainvälisessä englanninkielisessa jumalanpalve-luksessa. Mattia oli pyydetty saarnaamaan siellä. Koolla oli 30-40 henkeä eri kansal-lisuuksista. Ohjelmalehtisessä sanottiin, että tilaisuus on tarkoitettu vain niille, joilla on ulkomainen passi! Ei siis kiinalaisille ... Toisena sunnuntaina vierailimme Kolmen Itsen Kirkon kiinankielisessä jumalanpalveluksessa. Kirkko oli tupaten täynnä ihmisiä. Oli hienoa kokea kristittyjen yhteyttä, vaikka kieli olikin meille outo. - Kuulimme, että tuo seurakunta on rakentanut uuden kirkon, kun vanha on käynyt ahtaaksi. Uuden kirkon vihkiäiset ovat toukokuussa.

Sukutapaaminen Sisareni luona oli muitakin vieraita. Äitipuoleni Eila Haapa-aho oli tullut Suomesta Kiinaan pari päivää ennen meitä. Hän onkin jo tottunut Kiinan-kävijä. Ja lähtöämme edeltävänä iltana tuli Amerikasta sisareni Liisa Tervo kahden tyttärensä kanssa. Lyhyesti ehdimme heitäkin tavata ennen kuin matkamme jatkui kohti Hong Kongia.

”On elämässä paljon, mikä kummastuttaa voi.”

Hong Kong on osa suurta Kiinaa - ja kuitenkin aivan kuin eri maa, esim. eri raha kummallakin! Kiinaan tarvitsimme viisumin, mutta emme Hong Kongiin. Asuimme Johanna ja Jorma Kukkosen luona. He ovat SLS:n lähetteinä, kuten mekin uudella työjaksolla kahdestaan lasten lähdettyä kotoa. Jorma oli meitä vastassa ja hänen opastamanaan saimme myös tutustua Lähetysseuran ja kirkon työhön.

Ihmettelimme suurkaupungin (7 milj.) vilinää. Kuljimme milloin bussilla, milloin maanalaisella tai junalla. Julkinen liikenne kaupungissa on sujuvaa ja selkeää. Osasimme hyvien alkuohjeiden jälkeen liikkua kahdestaankin ympäri kaupunkia.

Hong Kongin saaren puolella kuljimme jalan ihmetellen mm. mitä merkillisimpiä ruoka-aineita, joita kaupoissa oli tarjolla! Etiopialaiset kun ovat varsin tarkkoja siitä, mitä sopii syödä ja mitä ei. - Kiinassa taidetaan syödä melkein mitä vaan! Maistelim-me mekin niin käärmettä kuin sammakkoakin Hangzhoussa ollessamme..

Kävelyreitin varteen sattui myös pieni taolais-temppeli. Sielläkin kävimme sisällä katsomassa. Ilma oli sakeana suitsukkeiden savusta.

Huumetyötä

Jorma Kukkonen on mukana huumetyössä Hong Kongissa. Hän vei meidät tutustumaan Tan Ka Wan -huumevierotuskeskukseen, missä Matin veli Hannukin aikanaan työskenteli. Sieltä palatessamme poikkesimme Ling Oin Puolimatkan-kodissa. Oli mielenkiintoista päästä käymään paikoissa, mistä oli paljon kuullut. - Jorman kanssa kävimme myös katsomassa teologista seminaaria, missä tapasimme siellä työskentelevät Lähetysseuran lähetitkin

Keskustelua perhetyöstä

Ethel Witting on ollut aloittamassa perhetyötä Hong Kongin luterilaisessa kirkossa. Työ alkoi ensin osana huumetyötä. Pääsimme hänen mukanaan yhden seurakunnan tiloissa kokoontuvaan perheryhmään. Ethel kutsui meidät myös kotiinsa, missä yhdessä pohdimme perhetyön haasteita. Kuulimme, miten hän oli aikanaan tullut tähän työhön mukaan. Ethelin kanssa osallistuimme myös Tsing Yin seurakunnan jumalanpalvelukseen, mikä pidettiin srk:n päiväkodin tiloissa.

Lämmintä riitti

Jo Kiinassa oli lämmintä, mutta vielä lämpimämpää oli Hong Kongissa. Tosin työ- toverimme vakuuttelivat, ettei siellä vielä erityisen kuumaa ollut! Ilman kosteus oli se, mikä sai hien nousemaan herkästi pintaan, kun kaupungilla liikkui. Mielessäni kiitin Jumalaa siitä, että Hän on vienyt meidät työhön Etiopiaan, missä ilmasto on paljon ystävällisempi Suomesta tulleelle. Vaikka kaikkeen tietysti tottuu ...

Lämmin oli myös vastaanotto, kaikkialla, missä vierailimme. Osasyynä tietysti oli se, että joka paikassa Matti esiteltiin Hannu Palmun pikkuveljenä - sen kuullessaan vas-taanottajien ilme kirkastui hetkessä!

”Käymme matkaamaan tuntemattomaan...”

Vielä yksi seikkailu oli edessämme ennen kotiin pääsyä. Lähdimme paluumatkalle maanantaina 25.4. Meidän piti, kuten tulomatkallakin, lentää kenialaisen koneella Nairobiin, mutta kuinkas kävikään. Lentokentälle tultuamme kuulimme, että kone on myöhässä. Se ei ollut vielä päässyt lähtemään Bangkokista, missä sillä oli välilasku. Lähtö viivästyisi, mutta ei ollut vielä tietoa, miten paljon. Siispä odottelimme - ja sitä odottelua sitten riittikin, eri vaiheissa!

Thaimaahan

Seuraavaksi meille kerrottiin, ettei kone tulekaan Hong Kongiin, vaan matkustajat kuljetetaan toisen yhtiön koneella Bangkokiin, mistä sitten jatkaisimme suunnitellusti Nairobiin. Matkatavarat reititettiin menemään Addis Abebaan. Siispä lensimme Thaimaahan.

Yö hotellissa

Bangkokiin saavuttuamme odottelimme ensin hallissa, mitä tuleman pitää. Oli puoliyö. Kenian koneen lähtöaika ei vielä ollut tiedossa! Aikamme odoteltuamme kuulimme, että pääsisimme hotelliin, kun kone ei lähdekään vielä. Siinä on jokin tekninen häiriö, jota ei ole saatu korjattua. Kolmelta yöllä saimme hotellihuoneen.

Seuraavana päivänä odottelimme tietoa, milloin matka jatkuu. Ilmoitustaululla olevassa lapussa sanottiin ensin, että lentoyhtiö tarjoaa hotellihuoneen, illallisen ja aamiaisen. Myöhemmin listalle lisättiin vielä lounaskin. Mutta matkan jatkumisesta ei mitään tietoa! Emme oikein voineet lähteä hotellista minnekään, kun matkaan lähtö saattoi tulla milloin tahansa. Vihdoin iltapäivällä kuulimme kanssamatkustajilta, että huoneet pitää heti luovuttaa ja lähteä kentälle. Yleistä tiedotusta asiasta ei annettu.

Mumbay, Intia!

Jonottaessamme lentoasemalla kuvittelimme lähtevämme viimeinkin kohti Afrikkaa. Mutta kuulimme matkakumppaneilta, että seuraavaksi lennetäänkin Intiaan. Oli taas puoliyö, kun saavuimme Mumbayhin (ent. Bombay). Minkäänlaista tiedotusta ei edelleenkään ollut. Virkailijat vain totesivat, että on odotettava Kenyan Airwaysin henkilöstöä paikalle. Matkustajien kärsivällisyys alkoi olla lopussa. Ryhmä afrikkalaisia nosti metelin: Haluamme päästä pois täältä! Missä ovat virkailijat!

Olimme lähetelleet matkan varrelta tekstiviestejä lapsille Suomeen. Sauli-pojaltamme saimme jossain vaiheessa tekstiviestin. Hän oli löytänyt Internetistä tiedon, että Mumbaysta lähtee Nairobiin lento yöllä kolmelta! Oli siis toiveita, että matka jatkuu. Ja jatkuihan se, lopulta. Pari tuntia myöhässä lähti kone Nairobiin. Aivokellomme näytti siinä vaiheessa aamuseitsemää (Kiinan aikaa siis)! Sieltä pääsimme lopulta Ethiopian Airlinesin koneella Addis Abebaan, kun kenialainen olisi lentänyt vasta seuraavana päivänä. Enää emme halunneet uutta hotelliyötä!

Matkailu avartaa

Oli ihmeen hyvä kotiin tulla taas! Paljon saimme ajateltavaa matkaltamme. Kuinka erilaisia voivat eri maat ja maanosat ollakaan. Mutta ilosanoma Jeesuksesta kulkee maasta maahan. Jeesus itsehän on meille tehtävän antanut: ”Menkää kaikkeen maail-maan...” Tässä työssä saamme itse kukin olla omalla paikallamme, lähtijänä tai lähettäjänä. Antakoon Taivaallinen Työnantajamme meille voimaa ja viisautta lupauksensa mukaan.

Suomeen