ANNA-KAARINA JA MATTI PALMUN TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 2001

OSA I:
Taustaa

Jatkoimme tammikuussa 2000 alkanutta työtämme Mekane Yesus -kirkon perhekasvatusohjelmassa. Toukokuun lopussa palasimme Suomeen lyhyelle kotimaanjaksolle. Kun molemmat saimme toiset kaksi vuotta jatkoaikaa virkavapauksillemme Suomesta (Anna-Kaarina Siilinjärven ja Matti Karttulan seurakunnista), palasimme syyskuun lopulla uudelle, kahdeksannelle työkaudellemme Etiopian Mekane Yesus - kirkon palvelukseen.

1. Työpaikka ja lyhyt kuvaus tehtävistä

Mekane Yesus -kirkon Addis Abebassa seurakuntatyössä olevien lähetystyöntekijöiden työlupavaikeudet ovat jatkuneet entisellään. Siitä johtuen työskentelemme edelleen Hosainan Mekane Yesus -seminaarin viitekehyksessä asuen Hosainassa. Työalueenamme ovat Mekane Yesus -kirkon kaikki 17 hiippakuntaa (synodia) ja kolme toiminta-aluetta, joita ei vielä ole hyväksytty varsinaisiksi hiippakunniksi.

Tehtävänämme on edelleen Etiopian Mekane Yesus -kirkon perhekasvatusohjelman johtaminen. Tämän kertomuksen liitteenä on "Kristillisen perhe-kasvatusohjelman" (Christian Family Life Education Program, FLEP) vuosikertomus englanniksi. Sen liitteenä on myös tiivistelmä pitämistämme kursseista ja muista opetustilanteista.

Työmme painottuu opetukseen. FLEP-kursseja on ollut lähinnä kahdenlaisia. A) Olemme vuoden aikana opettaneet kirkon koulutuslaitoksissa sielunhoidon ja avioliittotyön kursseilla Nekemten, Hosainan ja Addis Abeban Mekane Yesus -seminaareissa. Lyhyempiä opetusjaksoja on lisäksi ollut parilla raamat-tukoululla. B) Olemme tänä vuonna pitäneet yhdeksässä hiippakunnassa avioliittokursseja papeille/evankelistoille ja heidän vaimoilleen. Lisäksi järjestimme maaliskuun lopulla suomalaisläheteille avioliiton rikastuttamisviikonlopun. - Vuoden aikana pidimme yhteensä 15 kurssia, joilla oli mukana 157 pariskuntaa ja 107 muuta henkilöä, yhteensä 421 henkilöä. - Kahdessa vuodessa (2000-2001) luvut ovat 32 kurssia, 254 pariskuntaa, muita 298, yhteensä 806 henkilöä.

Olemme käyneet myös lukuisia keskusteluja niin naimisissa olevien kuin avioliittoa vasta suunnittelevien henkilöiden kanssa. Nämä keskustelut ovat usein olleet erittäin tarpeellisia ja hyödyllisiä, vaikka ne vievätkin aikaa.

Työmme on paljolti matkalla oloa. Se, että asumme Hosainassa emmekä Addis Abebassa, merkitsee myös lisää matkustamista. Olemme yrittäneet olla mukana mm. pääkaupungissa pidettävissä kirkon johtokunnan kokouksissa tapaamassa hiippakuntien edustajia ja tekemässä heidän kanssaan suunnitelmia eri puolilla pidettäviä kursseja varten. - Kahdeksan tänä vuonna Etiopiassa viettämämme kuukauden aikana matkapäiviä kertyi 143.

2. Perhekasvatusohjelman tavoitteet ja arviota niiden saavuttamisesta

Mekane Yesus -kirkon perhekasvatusohjelman tavoitteita ovat:

• luoda avioliitto- ja perhetyölle raamatullista ja teologista pohjaa;
• tehdä valmisteluja kirkon kannanotoksi avioliitto- ja perheasioihin;
• herättää mielenkiintoa ja tietoisuutta perhe-elämän kysymyksissä;
• edistää perhekasvatustyötä, ja
• saavuttaa lopulta tilanne, jossa perhetyön kysymykset ovat olennaisesti mukana kaikessa kirkon työssä.

Ohjelmakuvauksessa asetettujen päämäärien mukaisesti ohjelman alkuvaiheessa on pyritty herättelemään eri tahoja näkemään perhetyön välttämättömyys kirkossa. Sitä päämäärää palvelee selkeästi mm. se, että tämän alan opetusta tarjotaan kirkon koulutuslaitoksissa.

Tärkeitä tavoitteita on avainhenkilöiden löytämisen ohella se, että kirkon työntekijäpariskunnille tarjotaan mahdollisuus rikastuttaa omaa parisuhdettaan. Näiden molempien saavuttamisessa merkittävä asema on hiippakunnittain pidettävillä pappis-/evankelistapariskuntien avioliittokursseilla. Vastaanotto on ollut suorastaan ylenpalttisen kiitollinen.

Merkittävä tavoite on myös opetusaineiston kerääminen ja sellaisen luominen. Olemme hankkineet eri tahoilta kirjallisuutta ja muuta aineistoa ja kehittelemme kurssien edetessä "Avioliittotyön opettajan käsikirjaa".

3. Työn kehittämismahdollisuudet ja -suunnitelmat

Perhekasvatusohjelma on työmuotona uutta Mekane Yesus -kirkossa. Sen kehittämiseen on valtavasti mahdollisuuksia. Kysyntää, "tilausta" tälle työlle tuntuu olevan runsaasti ja joka taholla. Suhtautuminen uuteen ja outoonkin työhön on ollut poikkeuksetta myönteistä.

Lähimpänä tavoitteena on pitää yksi pariskuntien avioliittokurssi kirkon jokaisessa hiippakunnassa ja kullakin toiminta-alueella. Näitä on tähän mennessä pidetty 13 eri hiippakunnassa tai toiminta-alueella. Suunnitelmamme on, että tämän työkautemme aikana saisimme pidettyä avioliittokurssin vielä niissä kuudessa hiippakunnassa, missä kurssia ei vielä ole ollut.

Ensi keväänä pyrimme järjestämään ensimmäisen ns. perhetyön kouluttajakurssin ja valmistamaan sitä varten opetusmateriaalia. Jotta kaikista hiippakunnista voitaisiin saada ainakin yksi tai kaksi pariskuntaa koulutetuiksi, kouluttajakursseja tarvitaan alkuvaiheessa yhteensä kolme.

Kirkolla on neljä teologista seminaaria, joista kolmessa olemme opettaneet kuluneen vuoden aikana, neljänteen opetusjaksoa on suunniteltu ensi vuoden alkupuoliskolle. Pelkästään näihin teologisten seminaarien opetushaasteisiin vastaaminen vaatii paljon suunnittelua ja valmistelua, mutta se kannattaa, onhan kysymys kirkon tulevista kouluttajista ja johtajista! - Toistaiseksi ei ole näköpiirissä, että Perhekasvatusohjelma käytännössä kykenisi merkittävästi järjestämään opetusta kirkon monilukuisissa raamattukouluissa. Tarvetta ja pyyntöjä kyllä niidenkin taholta varmasti on.

Suunnitelmana on siis:

1. löytää avainhenkilöitä ja -kouluttajia eri hiippakunnista,
2. kouluttaa heidät kouluttamaan omilla työalueillaan muita, ja siten
3. tavoittaa ohjelman puitteissa seurakuntataso.

4. Näkyjä

Olemme hyvin vahvasti kokeneet, että olemme saaneet olla toteuttamassa Jumalalta saamaamme kutsumusta. Haasteet ovat lähes rannattomat.

Näkynämme on

1. vaikuttaa siihen, että kirkolla olisi avioliitoissaan ja perheissään entistä terveempiä ja onnellisempia ihmisiä;
2. vaikuttaa siihen, että parisuhteissaan tyytyväiset työntekijäpariskunnat levittävät hyvää sanomaa elämänsä esimerkillä ja jatkossa myös opetuksella, sekä
3. osaltamme auttaa maan järkyttävässä AIDS-tilanteessa korostamalla uskollisen parisuhteen merkitystä.

Kotimaanjaksomme aikana näky laajeni koskemaan muitakin työalueita: Mitkä ovat Lähetysseuran mahdollisuudet auttaa nuorten kirkkojen perhetyön kehittämisessä myös muilla työalueilla? Olemme saaneet kyselyjä työtovereilta eri työalueilla siitä, miten perhetyötä voisi auttaa alkuun eri kirkoissa ja miten saada myös itselleen koulutusta työalueen perhetyöhön.

5. Omat ja paikallisen työtoverin koulutus- tai valmennustarpeet

Toistaiseksi kirkko ei ole osoittanut meille etiopialaista työparia. Sen aika varmaan tulee myöhemmin, kunhan sopiva työntekijä/työntekijäpariskunta löytyy. Nykyvaiheessa pyrimme kouluttamaan perhetyölle syttyneitä työntekijöitä, jotka voisivat omissa tehtävissään edistää työn laajenemista eri puolilla kirkkoamme.

 

OSA II:
Kotimaanjaksolla Suomessa

Olimme kotimaanjaksolla Suomessa 30.5.-25.9.2001. Neljän kuukauden aikana vierailimme lyhyesti kaikissa viidessä nimikkoseurakunnassamme Karttulassa, Siilinjärvellä, Kuopion Männistössä, Suonenjoella ja Pieksämäen kaupunkiseurakunnassa. Kesän aikana toiminta seurakunnissa on hiljaista, ja lyhyt aika Suomessa ei antanut mahdollisuuksia pitempiin vierailujaksoihin.

Olimme mukana Kansanlähetyksen Ryttylässä järjestämällä avioliittoleirillä yhtenä vetäjäparina. Olimme toimittaneet kutsun tälle leirille kaikkien kirkon lähetysjärjestöjen kotimaahan palaaville läheteille. Meillä oli luentovastuun lisäksi myös ohjattavanamme lähettien pienryhmä leirin aikana.

Kesän aikana olimme myös aktiivisesti mukana SLS:n perhetyön neuvottelu- ja suunnittelupäivän valmisteluissa ja toteutuksessa. Selkeästi on nähtävissä, että perhetyön aloittamisen ja kehittämisen tarvetta on monilla Lähetysseuran työalueilla. Niinpä pyrittiin kutsumaan koolle perhetyön asiantuntijoita Suomesta pohtimaan yhdessä oman talon väen kanssa, miten Lähetysseura voi olla tukemassa yhteistyökumppaneittensa perhetyötä. Neuvottelupäivä pidettiin syyskuussa paria päivää ennen paluutamme uudelle työkaudelle.

 

OSA III:
Anna-Kaarina Palmun henkilökohtainen osuus

Jatkoin kevätkauden viime vuonna alkanutta työnohjausta kahdelle Kansan-lähetyksen työntekijälle. Kotimaanjaksomme aikana osallistuin Kirkon Lähetystyön keskuksen järjestämälle lähettien työnohjaajille ja ryhmänohjaajille järjestettyyn jatkokoulutukseen. Kurssijaksoilla (20.-22.8.ja 17.-19.9.01) käsiteltiin ratkaisukeskeisen auttamismenetelmän soveltamista työnohjauksessa.

Työnohjauksen tarve niin lähettien keskuudessa kuin myös koko Mekane Yesus -kirkossa ja sen kansainvälisissä työyhteisöissä on ilmeinen, mutta en ole vielä hahmottanut, miten itse parhaiten voisin olla siinä mukana.

 

OSA IV:
Matti Palmun henkilökohtainen osuus

Perhekasvatusohjelman ohella olen palvellut jonkin verran myös seurakuntatyössä. lähinnä vierailuilla maaseutuseurakuntiin. Koko vuoden olen toimi-nut pienen kotiseurakuntamme Goden (noin 500 jäsentä, noin 200 pyhäkoulu-laista!) vapaaehtoispappina. - Olen hiukan palvellut myös Etiopian suomalaisten pappina. Olen ollut järjestämässä puolenkymmentä kertaa suomalaisten jumalanpalveluksia. - Kaikkiaan saarnasin vuodessa parikymmentä kertaa, siitä Suomessa seitsemän kertaa.

 

OSA V:
Muuta

Toimimme työparina, mutta meillä ei ole ollut Mekane Yesus -kirkossa selkeää työyhteisöä, johon voisimme sanoa kuuluvamme. Joissain tilanteissa se on tuntunut todelliselta puutteelta. Työ on välillä yksinäistä kahdestaan puurtamista. Mutta se on antanut myös mahdollisuuden vapaasti ja kokonaan keskittyä työn suunnitteluun ja toteuttamiseen. Toisaalta voimme myös sanoa, että meillä on alati vaihtuva työyhteisö, kun vierailemme kirkon lukuisissa ja erilaisissa toimintayksiköissä.

Alituinen matkalla oleminen väsyttää. Majoitusolosuhteet kurssimatkoilla vaihtelevat. - Saamme käyttää Lähetysseuran autoa työmatkoilla. Autojen huonot istuimet ja huonoilla teillä matkustaminen aiheuttavat selkäongelmia. - Hankaluuksienkin keskellä eri puolilla Etiopiaa tapaamiemme kurssilaisten innostus ja eri tahoilta saamamme rohkaisu on auttanut jaksamaan.

Olemme saaneet tehtäväksemme mielekkään ja hyvin tarpeellisen työn. On suurenmoista tehdä työtä, josta on innostunut ja jota tarvitaan. On lahjaa saada palvella työssä, johon Jumala on kutsunut.

Monesti olemme ylettömän innostuneita. Melko usein väsyttää. Kurssilaisten kiitollisuus rohkaisee. Lukuisten käytännön asioiden takkuaminen harmittaa. Lähetystyö on juhlaa!

 

Kiitollisena rikkaasta työvuodesta,

Addis Abebassa 8. joulukuuta 2001

 

Anna-Kaarina Palmu Matti Palmu