Anna-Kaarina ja Matti Palmu – Nepalissa 1.2.-6.3., Bangladeshissa 6-17.3.2013

Ukonkivenpolku 7 B 7, 01610 VANTAA

  

Yksityiset sähköpostit: anna-kaarina@palmu.st (tai) matti@palmu.st (tai yhteisesti molemmille) etiopian@palmu.st

 

Työ-sähköpostit: anna-kaarina.palmu@felm.org (tai) matti.palmu@felm.org

 

  Kännykät: 041 549 8449 (AK), 040 581 7068 (M)

 

 

 

KUUKAUDEN ELÄINKUVA - Kauris Awajin saarella, Länsi-Japanissa (Kuva: Lauri Palmu)

 

                                                                                                                                                                                           

                                                                                                                                                                                                      Vantaan Kaivokselassa 28.1.2013

 

Rakkaat ystävät ja sukulaiset, lähettäjämme eri puolilla,

Talviset terveiset tällä kertaa Suomesta. Kotiuduimme Japanista 8.1. Takanamme oli 24 tuntia matkustamista. Lauri oli Aimi-kuopuksensa kanssa meitä saattamassa. Ensin veimme isommat sisarukset kahdeksaksi kouluun ja jatkoimme sieltä sitten lentoasemalle. Kone lähti Osakasta, Japanista aamupäivällä, ja sitten päivä vain jatkui ja jatkui, idästä länteen kun lennettiin. Keskiyöllä olimme viimein Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja vähän ennen yhtä yöllä kotona – Japanin ajassa aamulla kello kahdeksan. Kotimme on varsin lähellä lentoasemaa, mikä tuntuu erityisen mukavalta matkalta palatessa.

Vielä vähän Japanin kuulumisia

Vuosi vaihtui Japanissa seitsemän tuntia aiemmin kuin Suomessa. Niinpä lähetimme ystäville sähköpostilla ”terveisiä tulevaisuudesta!” 10-vuotias Benjamin sai valvoa aikuisten kanssa ja odottaa vuoden vaihtumista ensimmäistä kertaa. Sinnikkäästi hän yritti pysytellä hereillä!

 

 

Kukat Aimi-tytön takana kertovat: Uusi Vuosi 2013 on alkanut!

 

Useamman kerran olimme mukana japaninkielisessä jumalanpalveluksessa. Monet seurakuntalaiset olivat tuttuja jo edelliseltä vierailultamme. Oli hauska huomata, miten luontevasti he pyysivät etenkin 8-vuotiasta Heleniä avuksi toimimaan tulkkina, kun halusivat kertoa meille jotain. Vain muutama seurakuntalainen osasi vähän englantia, joku jopa vähän suomeakin. Meidän japaninkielen taitomme rajoittuu edelleen lähinnä tervehdyksiin…

 

Vielä ennen Suomeen paluutamme saimme olla mukana Kansain alueen suomalaisten joulukirkossa, mikä pidettiin loppiaisaattona Etelä-Nishinomiyan luterilaisella kirkolla. Matti toimi liturgina, saarnan piti Kansanlähetyksen pastori Daniel Nummela. Messun jälkeen jatkettiin yhdessäoloa vielä nyyttikestikahvipöydän äärellä. Puheensorinaa riitti, kun päästiin puhumaan ihan selvällä suomen kielellä. Lauloimme yhdessä myös suomalaisia joululauluja, sillä olimme tuoneet mukanamme Kauneimmat joululaulut -vihkosia. Kaikkiaan mukana oli 41 ihmistä, joista 14 lasta. Mukana oli myös muutamia Suomesta ja suomenkielestä kiinnostuneita japanilaisia.

 

Kaikkiaan vierailusta jäi hyvä mieli. Pääsimme vierailemaan myös japanilaisissa kodeissa. – Oli mukava viettää aikaa Laurin perheen kanssa mm. lukien lapsille suomalaisia kirjoja, joita he olivat joululahjaksi saaneet. – Mietityttämään jäi, miten vaikeaa kristityksi tuleminen voikaan japanilaiselle olla. Kristityt ja kirkkojen työ tuossakin maassa tarvitsevat esirukouksiamme.

 

Kahdet Palmut vierailulla Kirsti-opettajan kodissa Ashiyassa, lähellä Nishinomiyaa; Asako opetti siellä origamien tekemistä.

Iloitsimme vierailuista paikallisiin koteihin, (alla vas.) suomalais-japanilaiseen ja japanilaiseen.

 

 

Ananissa (vas.) ja Tokushimassa kävimme tervehtimässä Laurin ja Asakon takavuosien työtoveri-pappeja.

(Alla) Jumalanpalvelus ja sen jälkeinen yhteinen ruokailuhetki Etelä-Nishinomiyan seurakunnan kirkossa

 

 

Jumalanpalvelus alkaa aina pyhäkouluhetkellä, jossa Asako tässä opettaa; Lauri jakoi ehtoollista.

Asako säestää jumalanpalveluksissa; ja kirkon jälkeen yleensä aina juodaan vähintään teet, ellei ruokailla.

 

Kirkkoneuvosto koolla jumalanpalveluksen jälkeen.

 

 

 

Japanin "Kansain alueen" suomalaiset kokoontuivat yhdistettyyn joulu-loppiaiskirkkoon Nishinomiyassa. 10-vuotias Benjamin Palmu luki tekstin.

Ja taas heti messun jälkeen kirkkosali muuttui ruokasaliksi. Nyyttärien jälkeen laulettiin vielä joukolla suomalaisia Kauneimpia joululauluja.

 

 

Köysirataretki Koben keskustasta ylös vuorelle oli huima kokemus. Osan matkaa kävelimme alas vuorelta.

 

 

Ruokailu sushi-ravintolassa on elämys sekin: ruoka-annoksia napataan liukuhihnalta, joka lipuu kuvassa Asakon ja Anna-Kaarinan vierellä.

Kuvassa oikealla toisella ravintolakerralla Anna-Kaarina aloittelemassa japanilaista ateriaa. (Alh. vas.) Japanissa katetaan kauniisti!

(Alla oik.) Vanhatpalmut Awajin saarella; pitkä komea silta johtaa Awajilta kohti Kobea.

 

Lauri ja Aimi saattoivat Annukka-mummon ja Matti-vaarin Osakan lentoasemalle.

 

Juhlia ja kohtaamisia

Suomeen palattuamme aika on taas mennyt kuin siivillä. Ehdimme sopivasti mukaan työtoverimme, pitkäaikaisen Kylväjän etiopianlähetti Hilkka Hareksen elämäntyön juhlaan Suomen Raamattuopistolle. Hän on monien Afrikan vuosiensa jälkeen asettumassa takaisin Suomeen. Juhlassa tapasimme suuren joukon entisiä etiopianlähettejä. – Etiopia-teema jatkui edelleen, kun kokoonnuimme etiopianlähettien raamattu- ja rukouspiiriin Lähetystalolla. Tällä joukolla tapaamme yleensä kodeissa muutaman kerran vuodessa. Vielä saimme kotiimme vieraaksi Etiopian Mekane Yesus -kirkon entisen johtajan, pastori Iteffa Gobenan, joka oli vierailulla Suomessa osallistuen Kirkon Ulkomaanavun järjestämään rauhankonferenssiin.

 

Lähetysseuran 154-vuotissyntymäpäivillä 19.1. esitettiin näytelmä Palmu ja omenapuu. Siinä pohdittiin ihmisten asenteita ja suhtautumista maahanmuuttajiin. Näytelmän jälkeen keskusteltiin myös siitä, miten Lähetysseura ja sen lähetystyöntekijät voisivat omalta osaltaan olla maahanmuuttajatyössä mukana. Meillä kun on kokemusta elämästä erilaisten kulttuurien keskellä. Päivän päätteeksi messun yhteydessä siunattiin kaksi uutta pariskuntaa lähetystyöhön.

 

 

Hilkka Hareksen elämäntyön juhlassa Kauniaisissa oli mukana suuri joukko etiopianlähettejä.

Mekane Yesus -kirkon entinen kirkonjohtaja, pastori Iteffa Gobena oli Palmujen vieraana Kaivokselassa.

Lähetyspiirejä 

Kotiseurakuntamme Vantaankosken lähetyssihteeri on usein kysellyt, milloin me nimikkolähetteinä voisimme vierailla lähetyspiireissä. Niinpä sitten olemme olleet mukana kahdessa lähetyspiirissä tammikuun loppupuolella. Niissä esittelimme perhetyötä eri puolilla maailmaa.

 

Suomessa on keskusteltu julkisuudessa, tarvitaanko vielä lähetystyötä, ja minkälaista työtä voidaan seurakunnan varoin tukea. On iso ilo ja kiitoksen aihe, että Suomesta edelleen löytyy niitä ihmisiä niin lähetyspiireissä kuin muutenkin, jotka haluavat olla tukemassa lähetystyötä. Kiitos teille jokaiselle tuestanne. Japanin-matkallammekin taas kerran näimme, miten paljon maailmassa on vielä niitä ihmisiä, jotka eivät koskaan ole kuulleet evankeliumia Jeesuksesta.

 

Vantaankosken seurakunnan alueella asuvat lähetystyöntekijät kokoontuivat meillä maanantaina 21.1. On mukava, että on näitä ”vertaisryhmiä”, missä voidaan tulla yhteen tutkimaan Jumalan Sanaa, keskustelemaan ja yhdessä rukoilemaan.

 

 

(Kuvat yllä) Vantaankosken seurakunnan alueella asuvien lähettien kokoontuminen oli tammikuussa Palmuilla.

Vantaankosken seurakunnan lähetyspiirit kokoontuivat (alla vas.) Martinristissä ja Myyrmäen kirkolla tammikuun lopulla.

Matkalle taas

Suuntaamme matkamme Nepaliin perjantaina 1.2. jos Jumala suo. Viisi viikkoa olemme ensin Nepalissa, ja sieltä poikkeamme vielä reiluksi viikoksi Bangladeshiin tutustumaan Kylväjän työhön ja opettamaan jotain myös perheasioista.

 

Uusi vuosi on päässyt hyvään alkuun. Toivomme teille Hyvän Jumalan siunausta ja viisasta johdatusta jokaiseen päiväänne.

 

 

terveisin Anna-Kaarina (ja Matti)

 

 

 

Tampereen-lastenlasten luona vieraillessamme pääsimme 3-vuotiaan Vilhon ja 1-vuotiaan Arvin kanssa pulkka- ja kelkkamäkeen.

Kuopion-lastenlasten kanssa olimme Helsingissä Sanomatalon perhepäivässä. Illalla tytöt esittivät päivällä näkemiään temppuja mummolassa.

 

 

 

Anna-Kaarina yhdessä Liisan, Amerikan-siskonsa kanssa Vantaalla.

 

 

 

  

”Ihmisinä ja kristittyinä emme voi elää umpiossa keskittyen vain omiin asioihimme ja hyvinvointiimme.

Kristus tarvitsee meitä suunaan, käsinään ja jalkoinaan kanssaihmisten keskuudessa.”

 

Pekka Harne, Joonan jäljillä

 

 

ILOITEN KIITTÄKÄÄ: 

 

- Uuden vuoden haasteista ja mahdollisuuksista;

- Jumalan johdatuksesta ja huolenpidosta;

- Tansaniassa juuri painosta tulleesta suahilinkielisestä

  Perhetyön käsikirjasta;

- Lähetystyön uskollisista tukijoista;

- Hyvin etenevistä perhetyön kurssisuunnitelmista

  Kambodzhassa, hyvistä paikallisista vastuunkantajista

  siellä;

 

- Jumalan armosta, joka tulee osaksemme ilman

  omaa ansiotamme.

 

RUKOILKAA SIIS:

- Lähetystyön puolesta kaikkialla maailmassa;

- Lähetysjärjestöjen, myös Suomen Lähetysseuran,

  taloudellisen tilanteen puolesta;

- Nepalissa pidettävien perhetyön kouluttajakurssien ja

  niille osallistuvien puolesta;

- Perhetyössä mukana olevien työntekijöiden puolesta;

 

- Siunausta ja Herran läsnäoloa ohjelmiin:

  * Perhetyön koulutusmatka Nepaliin 1.2.-6.3.

    sekä vierailu (ja vähän koulutustakin) Bangladeshissa

    6.-17.3.2013.

 
 

 

 

 

Länsi-Japanin Koben kaupungin keskustaa alueella, joka tuhoutui lähes täysin maanjäristyksessä 1995.

____________________________________________________________________________