Anna-Kaarina ja Matti Palmu  – Israelissa 7.2.-7.3.2012

Ukonkivenpolku 7 B 7, 01610 VANTAA

 

Yksityiset sähköpostit: anna-kaarina@palmu.fi  (tai) matti@palmu.fi

  (tai yhteisesti molemmille:) etiopian@palmu.fi

Työ-sähköpostit: anna-kaarina.palmu@felm.org (tai) matti.palmu@felm.org

 

Kännykät: 041 549 8449 (A-K), 040 581 7068 (M)

 

KUUKAUDEN LUONTOKUVAT: Viileän alkukevään kukkaloistoa Israelissa

                                                                                                                                                                                                            Jerusalem 29.2.2012

Rakkaat ystävät,

Terveiset sateisen koleasta Jerusalemista!  Viimeinen matkaviikkomme täällä on alkanut.  Säät ovat olleet varsin vaihtelevat. Välillä on ennustettu jopa lumisadetta, välillä on ollut keväisen lämmintä. Ainakaan Jerusalemissa ei lunta kuitenkaan ole näkynyt, mutta rakeita on kyllä satanut. Tänään kastuimme kolmesti kaupungilla sateessa liikkuessamme, kun kumisaappaat tai muut kunnon sadevarusteet eivät tulleet mukaan matkatavaroihin. -Turistin ja paikallisten suhtautuminen sateeseen on perin erilainen. Hotellimme tarjoilija totesi yhtenä aamuna, että nämä sateet ovat siunaus tälle maalle. Kahteenkymmeneen vuoteen ei ole saatu näin runsaita sateita! - Matkan tässä vaiheessa väsymys alkaa jo vähän painaa, mutta kaiken kaikkiaan matkamme on ollut varsin mielenkiintoinen ja onnistunutkin monenlaisista alkuvaikeuksista huolimatta.

Ohjelmasuunnittelun vaikeuksia

Ennen matkaamme meille selvisi, että vierailuumme liittyvä etukäteissuunnittelu työalueen päässä oli jäänyt aika vähäiseksi. Siispä yritimme viime hetkessä Suomesta käsin ottaa yhteyksiä suoraan kahteen etiopialaispastoriin kysellen, onko mahdollista saada seurakuntien vastuunkantajia koolle perhetyön merkeissä. Toinen heistä lupasi yrittää ja sai ohjelman sovittua.

 

Hyvin epävarmalla mielellä matkaan lähdimme aamuvarhaisella 7.2. Saavuimme Tel Aviviin iltapäivällä ja otimme lentokentältä bussitaksin Jerusalemiin hotelliin, minkä paikallinen SLS:n aluepäällikkö oli meille varannut. Seuraavana päivänä sitten sopimuksen mukaisesti menimme SLS:n Shalhevetjah-keskukseen, missä ystävämme ja emäntämme Lena Levin meitä odotti. Hän antoi lämpimät tervetulohalaukset. Siitä oli hyvä aloittaa taas yhteistyötä hänen kanssaan.

 

Ohjelmaa on sittemmin kertynyt jokseenkin runsaasti. Ja kuten kuvaan sopii, ohjelmat ovat myös moneen kertaan muuttuneet. Mutta tämä on tätä elämää.

Kurssi etiopialaisille

oli ensimmäinen varsinainen tehtävämme tässä maassa.  Matkustimme pikkubussilla ensin Jerusalemista Tel Aviviin ja sieltä toisella samanlaisella Nataniaan, missä etiopialaisseurakuntien kurssin oli määrä olla. Nataniassa linja-autoasemalla soitimme pastori Rivkalle, joka oli yhteyshenkilömme ja kurssin järjestäjä. Hän neuvoi meitä ottamaan taksin ja hän myös antoi sen kuljettajalle ohjeet, minne viedä meidät. Päädyimme Ruotsin Israelinystävien omistamaan pieneen hotelliin, mistä Rivka oli varannut meille yösijan. Myöhemmin hän sitten tuli hakemaan meidät kurssipaikalle.

 

Kurssi oli sovittu alkavaksi klo 18, mutta tullessamme hyvissä ajoin kirkolle, siellä oli vain yksi paikallinen pariskunta järjestämässä paikkoja. Tunnin verran odottelimme ennen kuin muita kurssilaisia alkoi saapua. Lopulta kurssilaisia oli kuudesta eri seurakunnasta parisenkymmentä. Aloitimme klo 19 ja jatkoimme aina klo 22.30 saakka. Ennen poislähtöä sovittiin seuraavan aamun kokoontumisaika, jolloin kaikki voisivat olla paikalla. No, odotteluksihan se meni aamullakin, eivätkä kaikki illalla mukana olleet enää ilmestyneet paikalle. Mutta kurssia jatkettiin raamattutunnilla, minkä jälkeen käytiin neuvottelua seuraavalle viikolle sovitusta toisesta kurssijaksosta sekä ensi vuoden mahdollisesta perhetyön kouluttajakurssista. (Sen juuri piti olla tänä vuonna!) Iltapäivällä vielä käsiteltiin lyhyesti vuorovaikutuksen peruskysymyksiä ennen kurssin ensimmäisen osion päätöstä.

 

Kurssin toinen osio, minkä alun perin piti olla samanlainen kuin ensimmäinen, torstai-ilta ja perjantaipäivä, kutistui lopulta pelkkään torstai-iltaan. Mutta joka tapauksessa koimme, että pohja mahdolliselle kouluttajakurssille ensi vuonna oli näin luotu ja yhteyksiä seurakuntien vastuuhenkilöiden kanssa solmittu. Tästä on hyvä jatkaa. 

 

Kuuden etiopialaisseurakunnan edustajia kouluttajakurssille valmentavalla "Pre-TOT" -kurssilla Nataniassa

Vierailu Haifaan

Nataniasta jatkoimme matkaa etiopialaisen kurssilla mukana olleen pastorin kyydissä Haifaan. Meillä piti siellä olla vierailu yhteen etiopialaisseurakuntaan. Kyydin antanut pastori oli kuitenkin toisesta seurakunnasta, joten hän pyysi meitä vierailemaan ja opettamaan myös hänen seurakunnassaan, mikä kokoontuisi samana iltana! No sinnehän me sitten menimme saarnaa pitämään. Ja seuraavana päivänä toiseen seurakuntaan, mistä oli etukäteen sovittu. Molemmissa vastaanotto oli varsin myönteinen: ”Me kipeästi tarvitsemme opetusta perheasioista.”

 

Haifassa tapasimme myös SLS:n työtoverimme Pirkko Saidin ja hänen perheensä, joiden kodissa vietimme muutaman tunnin jutellen. Myöhemmin Pirkko esitteli meille myös kaupunkia ja Ebenezer-vanhainkotia, missä hän itse työskentelee. Oli kiva nähdä paikka, mistä olemme varsin paljon kuulleet. – Pirkon mies, Elias, vei meidät sitten bussiasemalle, jotta pääsisimme takaisin Jerusalemiin. 

 

 

 

Opetimme helmikuussa neljässä eri etiopialaisseurakunnassa, joita enteellisesti kutsutaan johtaja-pastorin nimen mukaan:

Ylh. vas. pastori Benin, ylh. oik. pastori Zachariaksen seurakunta Haifassa; alh. vas. pastori Brillen, alh. oik. pastori Talin seurakunta Jerusalemissa.

Etiopialaisia seurakuntia

Israelissa on kaikkiaan 10 etiopialaisseurakuntaa, jotka kokoontuvat 16 eri toimipisteessä. Viime vuonna vierailimme näistä neljässä. Ja tänä vuonna olemme opettaneet neljässä seurakunnassa, joista kaksi Haifassa, kaksi Jerusalemissa. Tavoitteemme on saada ensi vuodelle suunnitteilla olevalle perhetyön kouluttajakurssille osallistujia kaikista näistä eri seurakunnista. Se ei kuitenkaan näytä olevan kovin yksinkertaista. Kaikki kyllä periaatteessa haluavat koulutusta ja ovat sanoneet, että on mahdollista pitää kurssi kaikille. Yksi keskeinen kysymys kuitenkin on, kuka täällä olevista pastoreista voi toimia käytännön järjestäjänä ja kutsujana niin, että kaikki voivat tulla mukaan.  Tuntuu kuin olisimme kokoamassa palapeliä, missä palat tuntuvat olevan jotenkin hukassa tai ainakin väärässä kohdassa!

 

Työntekijäkokous

Vierailumme aikana Jerusalemissa pidettiin myös SLS:n työntekijäkokous,  Suomesta kokoukseen oli saapunut vieraaksi Lähetysseuran ulkomaisen työn johtaja Rolf Steffansson. Mekin olimme mukana ensimmäisen päivän ohjelmassa, missä mm. esiteltiin erilaisia Lähetysseuran tukemia työmuotoja tässä maassa. Yksi näistä on Machaseh-järjestön tekemä työ perheiden parissa. Machaseh on paikallinen, itsenäinen kansalaisjärjestö, jolle Lähetysseuran Shalhevetjah-keskuksen diakoniatyö on kanavoitu. Mekin käytimme lyhyen puheenvuoron siitä, miten meidän työmme liittyy tuohon kokonaisuuteen.  

 

Lähetysseuran Lähi-idän työalueen työntekijäkokous pidettiin Shalhevetja-keskuksessa, Jerusalmissa. Kuvassa on 10 tämän työalueen lähettiä.

Mukana olivat myös paikalliset työntekijät, jokusia meitä vieraita sekä useita keskuksen suomalaisia vapaaehtoistyöntekijöitä.

Kuva alla: Shalhevetja-seurakunnan "Kabbalat Shabbath" -sapattiateria Shalhevetja-keskuksen vanhassa rakennuksessa.

 

Kuvissa yllä Lähetysseuran Shalhevetja-työkeskuksen vanha rakennus, ja alla viime vuonna remontoitu uusi rakennus.

 

 

Yllä: Viitta ohjaa Machaseh-kansalaisjärjestön toimitiloihin Shalhevetja-keskuksen uuden rakennuksen pohjakerroksessa.

Osa työryhmää on tässä kokoontuneena viikottaiseen rukoushetkeen; meitä oli mukana paitsi suomalaisia myös etiopialainen,

yhdysvaltalainen ja kaksi ukrainalaissyntyistä, jollainen on myös järjestön johtaja, Lena-työtoverimme pöydän päässä.

 

Sapattiaterialla

Shalhevetjah-seurakunta viettää kerran kuukaudessa yhteistä sapattiateriaa perjantaina, sapatin aattona. Mekin saimme kutsun tuolle aterialle ja meitä myös pyydettiin opettamaan jotain perheasioista aterian aluksi. Oli vähän vaikeaa miettiä, mistä puhuisimme, kun emme oikein tienneet, minkälainen joukko olisi koolla. Niinpä sitten puhuimme yleisesti kristillisestä perhe-elämästä.

 

Meitä oli kaikkiaan parikymmentä ihmistä yhteisen pöydän ympärillä. Siinä oli ihmisiä paitsi Shalhevetjah-seurakunnasta myös vieraita mm. Yhdysvalloista ja Suomesta. Ateria oli runsas, ruokalajeja monenlaisia. Kokki oli pannut parastaan. Meille tämänkaltainen sapattiateria oli uusi kokemus. 

 

Välimeri myrskysi Nataniassa rajulla voimalla. Ylh. oik. näkymä yli Haifan keskustan. Kuvanottopaikalla kävi sielläkin (kuva alla vas.) melkoinen tuuli.

Kuva alla oik.: Vierailimme myös Haifan Ebenezer-vanhainkodissa; Pirkko-työtoverimme oikealla, kodin johtaja hänen vierellään.

 

Välillä vähän turistinakin

Niin Natania kuin Haifakin ovat Välimeren rantakaupunkeja. Viime vuonna kävimme Tel Avivissa ja Nataniassa, mutta merestä emme nähneet vilaustakaan. Tällä kertaa sentään pääsimme ihailemaan Välimeren aaltoja, sillä niin Nataniassa kuin Haifassakin yövyimme melko lähellä rantaa olevissa majapaikoissa. Niistä pääsi kävelemään rannalle.  Oli todella tuulista. Tuulenpuuskat olivat välillä niin voimakkaita, että piti pysähtyä ja ottaa tukevampi asento pysyäkseen pystyssä.

 

Jerusalemissa olemme kävelleet Vanhankaupungin kujilla, myös Via Dolorosalla, vierailleet Itkumuurilla ja Pyhänhaudan kirkossa. Kävimme myös Puutarhahaudalla, mikä on lähellä hotelliamme. Sen puutarhassa oli hyvä hetki viivähtää kaikessa rauhassa. Satuimme sinne rauhallisella hetkellä, jolloin siellä ei ollut monia turistiryhmiä

 

Olemme tutustuneet Jerusalemin uuteen raitiovaunulinjaan. Ajoimme sen päästä päähän. Herzel-vuoren päätepysäkin lähellä on Vainojen museo (Yad Vashem), missä vietimme yhden iltapäivän. Se paikka veti hiljaiseksi. On todella vaikea ymmärtää ihmisten suunnitelmallista pahuutta joidenkin kansanryhmien tuhoamiseksi. Ja kuitenkin: vastaavaahan sattuu edelleen meidänkin aikanamme eri puolilla maailmaa, joskin pienemmissä mittakaavoissa.

 

Yhtenä maanantai-iltana pääsimme Machaseh-järjestön työntekijän, Alla’n, mukana kamarimusiikkikonserttiin Jerusalem-teatteriin. Saimme hyvät paikat, mistä soittajia pystyi helposti seuraamaan. Oli nautinnollista kuunnella taitavia muusikoita ja hyvää musiikkia. 

 

Kuvat yllä ovat Via Dolorosan varrelta, kuvat alla taas läheltä Damaskus-porttia.

Kuvat alla: Vottia etiopialaisessa ravintolassa; Kamarimusiikin konsertti Jerusalem-teatterissa.

 

 

Muistomerkin kuva ulkoalueelta ja postikortti sisältä: Vainojen museo on rankka käyntikohde.

 

Kolme uskontoa 

Hotellissamme kuulemme useamman kerran päivässä muslimien rukoushuutoa. Jerusalemissa on lukuisia kirkkoja. Kaupunkiin tulee pyhiinvaeltajia ympäri maailmaa tutustumaan kristinuskon historian merkittäviin paikkoihin. Ja hotellista Lähetysseuran työkeskukseen kävellessämme vastaan tulee paljon mustapukuisia ortodoksijuutalaisia. Juutalaisuus, kristinusko ja islam liittyvät kaikki olennaisesti tähän maahan, ovat läsnä ihmisten arjessa. Tämä on todella mielenkiintoinen maa, jonka elämää kaikkineen on vieraan vaikea ymmärtää. 

Kolme kohderyhmää 

Alun perin suunnitelma on ollut, että perhetyöllä yritetään tavoittaa kolmea eri ryhmää: etiopialaiskristityt, messiaaniset juutalaiset ja arabikristityt.  Eniten olemme olleet etiopialaisten kanssa. Kohtaamisia on ollut myös kahden muun ryhmän kanssa; niistä Matti kirjoittaa seuraavassa kirjeessämme.

 

Kolme suurta uskontoa kohtaavat Jerusalemissa. Yllä juutalaismies Itkumuurilla, jyhkeä anglikaanikirkko Itä-Jerusalemissa

ja alla muslimien pyhimpiin paikkoihin kuuluva moskeija Itkumuurin välittömässä läheisyydessä.

 

 

Pääsiäistä kohti

Elämme kirkossamme pääsiäistä edeltävää paastonaikaa. Mielessäni on soinut monesti virren sanat:

 

”Käykäämme nyt Jerusalemiin, ja yhdessä paastotkaamme. Ja Jeesusta kärsimystiellänsä, nyt yhdessä seuratkaamme.” VK 51:1

 

Niinpä: mehän olemme nyt juuri Jerusalemissa, mutta Via Dolorosan basaarikujilla kulkiessa Jeesuksen kärsimystie tuntuu olevan jossain kaukana. Siihen on vaikea liittää sitä hulinaa ja ihmisvilinää, mikä kujilla vallitsee. Mutta niin se varmaan oli jo silloin, kauan, kauan sitten. Ihmiset elivät omaa elämäänsä, omaa arkeansa, ja jossain kulki mies ristiä kantaen kohti kuolemaansa. Mutta tuo kuolema mullisti maailman! Kuolemasta tulikin portti elämään. Onko se todellisuutta meidän elämässämme tänään, minun ja sinun?

 

Kiitos esirukoustuesta matkamme aikana. Rukoukset ovat kantaneet ja Jumala Henkensä kautta on antanut oikeita sanoja eri tilanteisiin.

 

terveisin Anna-Kaarina ( ja Matti)

Anna-Kaarina Puutarhahaudalla helmikuussa 2012.

________________________________________________________

• Näiden kotisivujemme "Ystäväkirjeet" -sivulla on "Tulosta kirje: (ilman kuvia)" -palsta, mistä löytyvän linkin kautta voit avata ja tulostaa pdf-muodossa olevan (kuvattoman) kirjeen otsakekuvioineen;

• Voit halutessasi tulostaa ystäväkirjeemme tästä valokuvineen kaikkineen;
  

• Saadaksesi laajemman kuvan lähetystyöstä vierailepa Lähetysseuran kotisivulla osoitteessa http://www.mission.fi/

• Käy myös tutustumassa Japanin Palmujen kotisivuihin osoitteessa http://www.palmu.st/