Anna-Kaarina ja Matti Palmu – Nepalissa 1.2.-6.3., Bangladeshissa 6-17.3.2013

Ukonkivenpolku 7 B 7, 01610 VANTAA

  

Yksityiset sähköpostit: anna-kaarina@palmu.st (tai) matti@palmu.st (tai yhteisesti molemmille) etiopian@palmu.st

 

Työ-sähköpostit: anna-kaarina.palmu@felm.org (tai) matti.palmu@felm.org

 

  Kännykät: 041 549 8449 (AK), 040 581 7068 (M)

 

 

 

KUUKAUDEN LUONTOKUVA - Haukka ja Himalaya-vuoristoa Nagarkotista, Keski-Nepalista nähtynä

 

                                                                                                                                                                                           

                                                                                                                                                                                                       Dadeldhurassa, läntisimmän Nepalin

                                                                                                                                                                                                       ”kukkulaseudulla”  28.2.2013

 

Ystävät, lähettäjämme,

Lämmin tervehdys kylmänkoleasta Nepalista. Matkamme neljäs viikko on lopuillaan. Kolmas tämän matkan kouluttajakurssi on myös päätöksessään.

Väsymys toki tuntuu. Mutta olemme kovin kiitollisella mielellä kaikesta kokemastamme.

 

 Tässä olen, odottamassa,

 ja rukoilen: pysy luonani.

Tässä olen, kaipaan Sinua.

Kätke minut rakkautesi suojaan.

Paina minut polvilleni,

että tuntisin Jeesusta

enemmän ja enemmän.

 

Näin laulamme yhdessä Koinonia-seurakunnan kanssa Kathmandussa. Toisin kuin yleensä täällä, nyt ymmärrämme muutakin kuin hallelujat ja aamenet, kun olemme poikkeuksellisesti mukana englanninkielisessä palveluksessa. Monesti ollut hyvä palvoa ja rukoilla yhdessä nepalinkielisen seurakunnan kanssa, ja hyvä on olla tässäkin.

 

Neljään viikkoon mahtuu kovin monenlaista. Kolme täysien päivien nelipäiväistä kouluttajakurssia, kaikki meille uusissa paikoissa eri puolilla maata. Monta hyvää tapaamista ja koulutustilannettakin Kathmandussa kurssien väliviikolla. Vilkasta ja ylen äänekästä liikennettä, serpentiinitie-matka yli parin kilometrin korkuisten ”kukkuloiden” - harjanteen seutuvilla sumussa lumista maisemaa ihmetellen. Himalajan mahtavat maisemat kirkkailla ilmoilla ovat aivan oma lukunsa. Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä… mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat.

Matkoilla

Lähdimme kotoa Vantaalta 1.2. Lennot Helsinki-Brysseli-Abudhabi-Kathmandu ja automatka Kathmandusta noin 30 km:n päähän Nagarkotiin veivät tasan 24 tuntia. Kurssilaiset tulivat seuraavan päivän illalla. Välillä viivyimme lyhyesti pääkaupungissa; saarna nepalityötoverin seurakunnassa ja iltapäivällä Suomi-piiri suurlähetystössä. Sitten toiselle kouluttajakurssille paikallislennoilla Kathmandu-Nepalgunj-Kathmandu.

 

Väliviikolla taas Kathmandussa monenlaisissa ohjelmissa. Tänne Dadeldhuraan matkasimme ensin paikallislennolla Kathmandu-Dhangadhi ja sieltä edelleen 4½ tuntia pikkubussilla yli vuoriharjanteen (täkäläisessä mittapuussa ”kukkulaharjanteen”).

 

Korkeuserojakin kurssipaikkakunnillamme on: Nagarkot 2.160 m, Kathmandu 1340 m., Nepalgunj (ja Dhangadhi) 170 m. ja Dadeldhura 1.900 metriä. Jos Nagarkotissa oli kylmä, niin täällä Dadeldhurassa on sitten ollut TOSI KYLMÄ! Tullessamme tänne sumuisen, sateisen ja pimeän, osin lumisen vuoriharjannematkan jälkeen perille iltapimeällä, oli hotelliin tulo aika karmea kokemus: jäätävässä tuulessa toisen kerroksen avokäytävää myöten kadunvarsihuoneeseen; pienenpieni huone, johon ei mahdu tuolin tuolia pöydästä puhumattakaan, ei lämmitystä, ei lämmintä vettä, yölämpötilat ulkona + 6-8, joten huoneessa oli aamuisin ehkä +7 tai +8.

 

Sähköt ovat tulleet ja menneet miten milloinkin, mutta vettä, sitä jääkylmää, on sentään riittänyt. Ja yllättävää kyllä nettiyhteys on toiminut, kunhan omistaja yhden päivän jälkeen huomasi käydä maksamassa nettimaksunsa. Autojen, moottoripyörien, traktorien ym. härveleiden kakofonia on tuossa ikkunan takana aika ajoin aika kamala. Illalla ja aamuyöstä lähtien kuuluu koirien ulvontakonsertti, joka tosin häiritsee lähinnä vain Anna-Kaarinaa – minä en öisin ääniä kuuntele, nukun paikassa kuin paikassa. 

Kursseilla

Pidämme tämän matkan aikana kolme perhetyön kouluttajakurssia. Täkäläisessä Nepalin-mallissa koko kurssi on pituudeltaan kahdeksan päivää, ja se pidetään kahdessa nelipäiväisessä osassa peräkkäisinä vuosina. Tämän helmikuun kursseista yksi oli ykkösosa, kaksi muuta se jatko-osa. Koko kurssi on noin 64 oppijakson mittainen, eli oppilaitosten laskutavan mukaan kysymyksessä on neljän opintoviikon kokonaisuus. Lisäksi kurssien välillä on noin yhden opintoviikon verran opetusharjoittelua.

 

Kursseilla me Palmut sekä nepali-työtoveripariskuntamme Anjila ja Manoj panemme työskentelyn alkuun ja vedämme ensimmäisenä päivänä kumpikin pariskunta 1-2 oppijaksoa. Sitten onkin kurssilaispariskuntien vuoro astua remmiin: jokainen pariskunta pitää ainakin yhden ”harjoitustunnin”, jonka joku toinen kurssilaispariskunta harjoitusmielessä arvioi ennen kuin me vetäjät johdamme yhteisen palautekeskustelun.  

 

Michael ja Ganga pitävät harjoitustunnin perheen taloudenhoidosta.

 

Kouluttajakursseilla toimitaan monenlaisissa ryhmämuodostelmissa.

Alla naisten ryhmä. parien ryhmä, alimmassa kuvassa parityöskentelyä

 

 

Kurssilaiset pitävät vuoroin harjoitustunteja. Kuvassa oik. Simon ja Rina, jotka alemmassa kuvassa palvelevat myös Palmujen tulkkeina.

Simon ja Rina (myös alh. oik.) tulevat toivon mukaan olemaan vielä tärkeässä asemassa Nepalin perhetyön kouluttajina.

 

 

Vanhatpalmut Nagarkotissa,

taustalla Himalaja-vuoriston Langtang-vuorijonoa

Kurssipäivä ti 5.2.2013

Nousemme 6.30. Hotellin aamiaiselle menemme aamutoimien jälkeen klo 8.20. - Kuulemme aamulla, että Anjila on sairas, Manoj lähtee viemään häntä lääkäriin. Me Palmut jäämmekin yllättäen yksin vastaamaan koko päivän ohjelmasta. Tulkiksemme harppaa kurssilainen Prakash (englannista nepaliksi ja päinvastoin).

 

Nagarkotin kouluttajakurssin 2. päivä klo 9-17 alkaa harjoitus-raamattutunnilla. Helluntaikirkon teologisen seminaarin dekaanin Set’in ja vaimonsa Susman aiheena on Raamatun pariskunnista Maria ja Josef. Set on hyvä opettaja, mutta vielä on hakusessa, miten opettaisivat yhdessä vaimonsa kanssa.

 

Toisen harjoitustunnin vetävät ns. ”itsenäisen” Koinonia-seurakunnan pariskunta Michael ja Ganga Perheen taloudenhoidosta. Tunti on erinomainen; rouva Ganga on haka näissä talousasioissa, ja mies antaa siitä julkisesti tunnustuksen vaimolleen. Pariskunta esittelee taululla oman perheensä taloudenpitoa yllättävän avoimesti.

 

Lounaalla juttelemme ns. Agape-seurakuntaryhmään kuuluvan nuorehkon pariskunnan Simonin ja Ritan kanssa. Ovat viime kesänä palanneet teologian opinnoiltaan Filippiineiltä. He ovat ilman muuta Nepalin perhetyön tulevaisuuden lisä-voimavara.

 

Lounaan jälkeisen oppijakson vetävät Sagar ja Maya, pienen ”itsenäisen seurakunnan” 22-24 -vuotias nuoripari, alta vuoden ikäisen pikkutytön vanhemmat. Vetävät ihan kelpo tunnin Työn ja perheen yhteensovittamisen kysymyksistä ja Lepopäivästä.

 

Päivän neljännen harjoitustunnin vetävät aiemmin mainitut Simon ja Rita Nuorten valmentamisesta avioliittoon. Aivan loistava tunti pariskunnalta, joka ei koskaan aikaisemmin ole yhdessä opettanut. Pelaavat yhteen kuin vanhat konkarit konsanaan.

 

Saatuamme päivän päätökseen kerrankin ohjelman mukaan ajoissa klo 17 ja pääsemme illansuukävelylle klo 17-18 juuri ennen pimeän tuloa. Ostamme kaupungilta vähän hedelmiä. Illalla työstämme kurssilaisille jaettavaa aineistoa ja hoidamme jokusen työasian sähköpostilla. Manoj soittaa illalla kertoen, että Anjilalla on kurkunpäätulehdus eikä hän saa puhua muutamaan päivään – meidän vastuuvuoromme siis jatkuu vielä huomennakin. Vielä illalla siirrän päivän aikana ottamani kuvat kamerasta tietokoneelle. – Nukkumaan pääsemme tänään tavallista aikaisemmin, jo kello 22.30 aikaan.

 

 

Kouluttajakurssin ykkösosa pidettiin Nepalin alankoalueella Nepalgunjin kaupungissa.

Kuvissa tässä alla kaupungin katunäkymiä, muutaman kilometrin päässä Intian pohjoisrajasta.

 

 

 

Nepalgunjin kouluttajakurssin aloituspäivänä ensin me Palmut ja sitten

Anjila ja Manoj opetimme vähän alkua, sitten oli kurssilaisten vuoro.

 

 

Rina ja Shyam ovat toinen "tulevaisuuden toivo" -pariskunta Nepalin perhetyön kouluttajina. Yllä vas. he pitävät harjoitustuntia,

yllä oik. Rina kertoo tunteistaan kurssin päättyessä nallekortin avulla. Alla nuoripari toisiaan silmiin katsoen.

 

 

Tämä nuoripari kertoi, että heidän tuore liittonsa on ns. "järjestetty avioliitto". Yllä vas. he ovat parikeskustelussa,

yllä oik. pitämässä harjoitustuntiaan. Kuva alla kertoo, että nyt kyseessä tuntuu olevan "rakkausavioliitto".

 

 

Pastoripariskunnan rouva kertoi, että hänen "koulunkäyntinsä" rajoittuu puoleen tusinaan tuntiin.

Nyt hän harjoitustunnin palautekeskustelussa iloissaan kertoi tajunneensa, että hän voi kotiäidin toimensa ohella

myös palvella perhetyön aiheiden opettajana miehensä rinnalla!

 

 

Jokaisen harjoitustunnin jälkeen käytiin palautekeskustelu.

Tässä Rina ja Shyam Palmujen tulkkeina.

 

 

Rita-vetäjärouva huolehti kurssin taukoleikeistä ja -kilpailuista. Tässä miehet kilpailemassa siitä, kuka tekee vaimolleen parhaat letit.

Kuvissa alla parikeskustelut meneillään, Rita ja Paul alla oikealla.

 

 

Nepalgunjin kurssin ruokailut oli järjestetty kurssipaikka-kirkon pihamaalle.

 

Kurssin päätyttyä Anjila ja Manoj pikkupoikansa kanssa sekä Westerlingit ja Palmut lähdössä lentomatkalle takaisin Kathmanduun.

 

Nepalin perhetyöstä

Jumalan aikataulut ja järjestelyt ovat joskus melkoisen ihmeellisiä. Näin on Nepalin perhetyönkin kohdalla. Anjila ja Manoj alkoivat (intialaisen lähettipariskunnan kanssa) pitää ns. perheseminaareja vuonna 2007. Osallistujia kertyi kolmessa vuodessa kolmisensataa pariskuntaa. Kun kutsuja tuli jatkuvasti lisää eri puolilta Nepalia Anjila ja Manoj tajusivat, että tähän työhön on välttämättä koulutettava lisää kouluttajia.

 

Lähetysseuran silloinen Nepalin-esimies Kirsti Kirjavainen, lähetyskurssitoverimme, kyseli vuosikymmenen vaihteen tienoilla, millaista tukea Nepalin kirkot toivovat Lähetysseuralta. Kolmen ykköstoiveen joukossa oli perhetyön koulutus. Niin syntyi Nepalin perhetyön nelivuotinen koulutusohjelma, jota SLS lupasi tukea. Tuona samana vuonna 2010 oli juuri alkanut SLS:n kansainvälisen perhekasvatustyön tukiohjelma, jossa tarjotaan nuorille kirkoille – koulutustukea perhetyöhön! Niin meidät Palmut kutsuttiin tuon mainitun Nepalin-ohjelman vieraileviksi kouluttajiksi neljänä vuotena, kunakin noin kuukaudeksi. Käytännössä ohjelma muodostui viisivuotiseksi, 2014 asti.

 

Nyt on siis lopuillaan kolmas vierailumme neljästä. Kouluttajakursseja on tähän mennessä pidetty neljä ykkösosiota, joista yhden ovat paikalliset pariskunnat jo pitäneet omin voimin ilman meitä. Tänä vuonna olemme pitäneet kaksi kakkososiota. Koko ohjelman tavoitteena on kouluttaa 50 nepalipariskuntaa perhetyöhön. Tähän mennessä ykkösosan on käynyt 60, kakkososan runsaat 30 pariskuntaa. Vielä 2013 paikalliset pitävät yhden ykkösosion. Jos Jumala suo ja elämme, pidämme ensi vuonna vielä yhden kakkososan, jolloin koko kolmivaiheisen koulutuksen (peruskurssi, kouluttajakurssin 1. ja 2. -osat ja välillä vielä seurakuntaharjoittelu) on käynyt noin 50 pariskuntaa.

 

Anna-Kaarina kertoo maaliskuun kirjeessämme vielä lisää Nepalista, ja toivon mukaan myös jatkomatkastamme Bangladeshiin,

 

terveisin Matti   (ja Anna-Kaarina)

 

 

 

 

Iloksemme sekä Nagarkotin että Nepalgunjin kursseilla oli mukana paikallinen SLS:n työtoveripariskunta.

Yllä oikealla Takot Nagarkotin kurssin ryhmäkeskustelussa, yllä vas. Westerlingit Nepalgunjin kurssilla.

 

  

”Henki annetaan, jotta me voisimme elämällämme, sanoillamme, teoillamme ja vaelluksellamme kirkastaa Kristusta maailmalle. Siihen emme millään lailla pysty omassa voimassamme. Mutta Pyhä Henki tekee meidät kykeneviksi juuri siihen, jota varten hän on kutsunut meidät Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen yhteyteen ja osallisuuteen. Pyhä Henki jakaa meille erilaisia armolahjoja sen mukaan,

mihin palvelutyöhön Herra on kunkin meistä kutsunut.”  - Urho Muroma, Päivä kerrallaan, 26. syyskuuta

 

 

ILOITEN KIITTÄKÄÄ: 

 

-          Varjeluksesta erilaisilla matkoilla Etelä-Aasiassa;

-          Jumalan johdatuksesta kursseilla ja muissa

            tilanteissa;

-          Nepalissa viime kesänä painetusta nepalinkielisestä

           Perhetyön kirjasta, jota käytetään kursseillamme;

-          Onnistuneesta matkasta tähän asti kaikkineen;

-          Koulutettavien innosta ja sitoutuneisuudesta;’

-          Upeasta työyhteydestä Anjilan ja Manojin kanssa;

            uusista ja tulevista työyhteyteen liittyvistä;

 

-          Siitä, että Jumala puhuu meille monin tavoin,

            myös mahtavan luonnon kautta.

 

RUKOILKAA SIIS:

 

-          Lähetystyön puolesta kaikkialla maailmassa;

-          Nepalin perhetyön tulevien suunnitelmien puolesta;

-          Anjilan ja Manojin, Ritan ja Paulin, Rinan ja Simonin

           sekä  Tinan ja Shyamin puolesta;

-          Varjelusta ja johdatusta matkallemme kovin

            rauhattomaan Bangladeshiin;

-          Kaikkien perhetyössä mukana olevien puolesta;

 

-          Siunausta ja Herran läsnäoloa ohjelmiin:

 

     * Vierailu Bangladeshissa 6.-17.3.2013

       (jos mahdollista vähän koulutusta kehitysprojektien

        työntekijöille siellä)

 
 

 

 

 

Himalaja-vuorten ”Langtang-vuorijonon” näkymiä Nagarkotin kaupungin yli katsottuna

Näissä maisemissa pidettiin perhetyön kouluttajakurssi helmikuun alussa 2013.

____________________________________________________________________________