Anna-Kaarina ja Matti Palmu – Tansaniassa 10.4.-5.5.2012 ja Etiopiassa 6.5.-16.5.2012
Ukonkivenpolku 7 B 7, 01610 VANTAA
Yksityiset sähköpostit: anna-kaarina@palmu.fi (tai) matti@palmu.fi
(tai yhteisesti molemmille:) etiopian@palmu.fi
Työ-sähköpostit: anna-kaarina.palmu@felm.org (tai) matti.palmu@felm.org
Kännykät: 041 549 8449 (A-K), 040 581 7068 (M)
(Kyltti Puutarhahaudan ovella)
”Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista.”
Luukas 24:6
Tyhjä Puutarhahauta Jerusalemissa
JEESUS ON TODELLAKIN NOUSSUT KUOLLEISTA!
Siunausta, iloa ja valoa Pääsiäisjuhlaasi,
ja Ylösnousseen läsnäolon tuntoa
jokaiseen päivääsi myös juhlan jälkeen
toivottavat Anna-Kaarina ja Matti Palmu
_____________________________________________________________________________________________________


KUUKAUDEN LUONTOKUVAT: Viileän alkukevään kukkaloistoa Israelissa
Vantaan Kaivokselassa 31.3.2012
Hyvät ihmiset,
Maaliskuun lopun tervehdys Länsi-Vantaalta. Kevät tekee vauhdilla tuloaan, vaikka viileääkin on vielä luvassa. Tässä kirjeessä kerron, kuten Anna-Kaarina helmikuun kirjeessämme lupasi, vielä vähän Israelin ja Länsirannan reissuistamme. Sitten onkin aika paneutua vauhdilla seuraavan eli Tansanian-matkamme valmisteluun.
Messiaaniset
Israelin-perhetyöllemme on määritelty kolme kohderyhmää: amharankieliset etiopialaiset, hepreankieliset messiaaniset juutalaiset ja arabiankieliset kristityt (sekä palestiinalaiset että Israelin arabikristityt). – Messiaanisia seurakuntia Israelissa on kuulemma noin 130. Niistä kolmen seurakunnan sapattikokouksissa saimme tilaisuuden vierailla Jerusalemissa ja tapasimme erikseen myös niiden pastorit.
Tapaamassa messiaanisia pastoreita: Ylh. vas. Pastori Ruven, Ylh. oik. Pastori Oded ja työtoverimme Lena Levin,
Alh. vas. Pastori Meno, Alh. oik. Lena Levin ja Caspari-keskuksen norjalaislähetti-johtaja.
Pastori Reuven Bergerin seurakunta kokoontuu anglikaanisen kirkon Christ Church –kirkon tiloissa Jerusalemin Vanhassakaupungissa. Pastori Oded Shoshanin seurakunnalla taas on omat hulppeat toimitilat isossa kerrostalo-keskuksessa Jaffa-kadun varrella. Pastori Meno Kalisherin seurakunta mainittiin suurimmaksi messiaaniseksi seurakunnaksi 250 jäsenellään; sapattikokouksessa isossa teollisuushallin näköisessä kiinteistössä oli kyllä mukana 350 henkeä! – Ymmärtääksemme melkein kaikki messiaaniset seurakunnat ovat suomalaisen mittapuun mukaan ”vapaiden suuntien” seurakuntia. Ne vaan eivät asettaudu meidän länsimaalaisten perinteisten tai uudempienkaan kirkkokuntien ”kylttien” alle. Jossain muualla tällaisia seurakuntia kutsutaan ”itsenäisiksi kirkoiksi”, ne kun eivät ole jäseniä missään isommassa kirkkoperheessä.
Keskustelimme pastoreiden kanssa perhetyön tarpeesta ja mahdollisuuksista heidän seurakunnissaan. Kaikki olivat periaatteessa myönteisiä asialle todeten, että tarve on ilmeinen. Kerroimme heille, että Caspari-keskus, Raamattuun ja juutalaisuuteen keskittyvä järjestö Jerusalemissa, on juuri luvannut huolehtia tekemämme Perhetyön kouluttajan käsikirjan kääntämisestä ja painattamisesta hepreaksi. – Nähtäväksi jää, tapahtuuko perhetyön rintamalla jotakin messiaanisten seurakuntien piirissä – se riippuu paljolti israelilaisen yhteistyökumppanimme Lena Levinin ja hänen Machaseh-järjestönsä toimeliaisuudesta. Meillä Palmuilla ei näillä näkymin tule olemaan mahdollisuutta tuolla rintamalla palvella?
Eräs linkki messiaanisten suuntaan oli myös ilta Shalhevetja-keskuksessa, jolloin saimme opettaa nuorten King’s Kids –ryhmää. King’s Kids (Kuninkaan lapset) –toiminta on osa yhteistyöjärjestömme Machaseh’n työtä. Tätä toimintaa johtaa suomalaissyntyinen työtoverimme Ruth, joka palvelee kitarallaan säestäen myös, yhdessä Machaseh’n johtajan Lena Levinin kanssa, Shalhevetja-seurakunnan hepreankielisessä työssä.
Palestiinalaiset
Betlehemissä pitää asemapaikkaansa Diar Consortium –niminen toimintakeskus, joka on itsenäisenä toimijana liitoksissa Betlehemin luterilaiseen seurakuntaan. Jo vuosi sitten kerroimme kirjeessämme, että tuon ”Kansainvälisen keskuksen” diakonissa esitteli meille silloin heidän ”Nuoret perheet” –ohjelmaansa. Tänä vuonna tämä Raida-rouva pani hänelle soitettuani nopeasti toimeksi ja järjesti meille aviopari-illat ohjelman kolmessa kokoontumispaikassa, Betlehemissä, Nabluksessa ja Taybeh’issä. Ne olivat meidän ensikosketuksemme arabeihin, ja todella riemastuttavat kokemukset olivatkin!
Betlehemin-ryhmässä mukana oli puolenkymmentä luterilaistakin, mutta valtaosa kolmen ryhmän vajaan 50 osallistujista oli ortodokseja tai katolisia. Nabluksessa kokoonnuimme anglikaanikirkon tiloissa, Taybeh’issä taas ortodoksien paikassa.
Palestiinalaisten aviopariryhmä (kuvat yllä) Betlehemissä;
Matkalla Nablukseen kuljettiin erämaamaisemien halki (taustalla siirtokunta); Oik. alla Nabluksen episkopaalikirkko.
Kuvat yllä Nabluksesta: aviopariryhmä koolla... ja sitten lasten kanssa herkku-iltapalalla.
Kuvat alla: Taybeh'in kylä näkyy jo; Aviopari-illassa naiset kuuntelivat tarkoin - ja miehetkin aika ajoin... (Anna-Kaarina on puhumassa oikealla.)
Aviopariryhmiä
Kaikissa palestiinalais-arabikristittyjen pariskuntien ryhmissä pohdimme yhdessä avioliiton, parisuhteen ja perheen peruskysymyksiä. Olipa aika kokemus kohdata tuon meille uuden kansanryhmän, arabien, ihmisiä. Mukavia, avoimia, puheliaita, eloisia…
Saimme kovasti hyvää palautetta, myös kirjallisesti pian matkamme päätyttyä Diar-ohjelman johtaja-Raidalta. Pyytävät, että ensi vuonna voitaisiin järjestää pidempi, ainakin kaksipäiväinen aviopariseminaari näiden kolmen ryhmän pariskunnille.
Viimeinen mainituista ryhmistä kokoontui Israelista-lähtömme aattoiltana. Koolla oli tusina aikuisia, iso liuta lapsia – ja elämää ja vipinää oli vaikka muille jakaa. Oli muutama sähkökatko, tummaa arabikahvia tuotiin tarjolle ennen ja jälkeen ohjelman ja pari kertaa ohjelman aikana, aika ajoin monta ihmistä puhui yhtaikaa, kännykät soivat ja niihin myös puhuttiin, miehillä oli aina välillä asiaa toinen toiselleen meidän puhuessamme omaa asiaamme, lapset vaelsivat eestaas huoneeseen ja siitä pois. Anna-Kaarina piti minua aisoissa, etten vallan hermostunut vilskeestä; aina välillä saatoimme puhua ihan rauhassakin, kenenkään muun puhumatta samaan aikaan – ja loppujen lopuksi ilta oli ratkiriemukkaan hyvä ja kaikin puolin myönteinen.
Tapaamisia
Neljään viikkoomme sisältyi erinäinen määrä erilaisia tapaamisia. Tapasimme SLS:n keskuksessa Vanhankaupungin luterilaisen kirkon ”kirkkoherran”, joka lupasi koota yhden aviopariryhmän omaan seurakuntaansa. Sen kokoontumisen hän kyllä perui (puoli tuntia ennen alkuajankohtaa) kun oli vähän kolea ja sateinenkin ilta… Saarnasimme yhtenä pyhänä tuossa kirkossa parillekymmenelle hengelle, joista puolet oli suomalaisia tai papin perhekuntalaisia.
Aiemmin mainitussa Caspari-keskuksessa tapasimme paitsi sen johtajan myös eri käynnillä siellä palvelevat molemmat suomalaiset Kylväjän-työtoverimme. - Lähetysseuran Shalhevetja-keskuksessa tapasimme vaikka miten monta suomalaista, kuka minkäkin mittaista vapaaehtoispalvelusta suorittamassa. Omanlaisensa ilo oli kohdata eri tilanteissa Lähetysseuran lähettejä ja paikallisia työntekijöitä siellä keskuksessa. Saimme tilaisuuden esitellä perhetyötä myös kahdelle suomalaiselle turistiryhmälle, ensin Hannu Huttusen ja myöhemmin vielä Raimo Jalkasen johtamalle ryhmälle.
Kuva yllä: Pastori Barhum Vanhankaupungin luterilaisessa kirkossa.
Kuvat alla: Anna-Kaarina Betlehemin Syntymäkirkon ovella, ja kuva kirkosta sisältä
Kuvat yllä: Näkymiä Jerusalemin Vanhankaupungin muureilta, vasemmalla kohti Öljymäkeä
Alla: Raitiovaunuliikenne Jerusalemissa alkoi vasta vuonna 2011; näkymä Jaffa-kadulta
Kuvat yllä ja alla: Lumipyrypäiviä koetaan Jerusalemissa vain useiden vuosien välein. Palmut peittyivät lumeen!
Yllä oik. näkymä hotellista poikki Josafatin laakson. Alla vas. lähettilapsi lumiukon teossa Shalhevetja-keskuksen pihassa,
missä juhannusruusu kukki lumisen pihanurmikon vieressä maaliskuun alussa 2012.
Lumipyryssä!
Anna-Kaarina kirjoitti helmikuussa, että ” Jerusalemissa ei lunta ole näkynyt”. Mutta maaliskuussapa sitten jo näkyi. Oli ollut koleaa ja sateista, ja vihdoin sitten koettiin kaupungissa oikea lumipyrypäiväkin. Eihän sitä lunta suomalaisittain niin kovin paljoa ollut, mutta alueella, missä lunta kuulemma nähdään kerran 4-5 vuodessa, lumi oli aikamoinen tapaus. Melko pian lumi suli kaduilta pois, ja paras olikin, tuolla kun ei talvirenkaita ole käytössä.
Ensi vuonna taas?
Moni suunnittelemamme asia jäi tänä vuonna toteutumatta. Silti monessa saimme olla mukana, paljon enemmässä kuin uskalsimme matkan alkaessa odottaa. Teimme ennen Suomeen-lähtöämme jo siellä paikan päällä suunnitelmia ensi vuoden keväälle, ehkä pääsiäisen seutuun suunnitellulle matkalle. Jos etiopialaiset pääsevät yksimielisyyteen siitä, miten ja kuka voi toimia kutsujana, pidämme ensi vuonna heille perhetyön kouluttajakurssin. Palestiinalaisryhmät varmaankin saadaan koolle, kunhan siihen budjetti löytyy. Kukaties luterilaisenkin kirkon puolelta vielä löytyy valmiutta johonkin? Rohkenemme siis taas toivoa: ensi vuonna Jerusalemissa!
Uusi avaus maahanmuuttajatyössä Suomessa
Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna saimme kosketuksen pariin meille uuteen kansanryhmään – nyt Suomessa. Opetimme lauantaina sudanilais- ja eteläsudanilais-pariskuntia Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnassa. Tulkki käänsi suomesta arabian kielelle tuona iltapäivänä Lähemäen seurakuntatalolla. Kutsutuista 10 pariskunnasta mukana oli 8½ arabiaa puhuvaa afrikkalaispariskuntaa, jotka päättivät jatkaa tällaisia kokoontumisia paikallisin voimin.
Sunnuntaina olimme sitten vierailulla ”uudessa” nimikkoseurakunnassamme Kuopion Kallaveden kirkolla. Vanhin (vuodesta 1974 meitä tukenut) nimikkoseurakuntamme Karttula nimittäin sulautettiin Kallaveden seurakuntaan vuoden 2011 alusta. Saarnasimme messussa ja esittelimme perhetyötä lähetystilaisuudessa. Koko iltapäivän opetimme sitten ryhmää, missä oli mukana 5½ sudanilais- tai eteläsudanilaispariskuntaa sekä yksi karenilainen (burmalainen) pariskunta. Nyt toimittiin vain suomeksi, kun sitä parempaakaan yhteistä kieltä ei löytynyt. – Nuo kaksi iltapäivää vahvistivat taas kerran käsitystämme siitä, että avioliiton ja perheen kysymykset ovat perin samanlaisia eri kansan- ja kieliryhmissä, eri maissa ja eri kulttuureissa.
Yllä: Mikkelin sudanilais- ja eteläsudanilaispariskuntien iltapäivä pidettiin Lähemäen seurakuntatalolla; arabian-tulkki Anna-Kaarinan vieressä.
Kuvat alla: Kuopion Kallaveden avioparikoulutuksessa oli mukana sudanilaisia, eteläsudanilaisia ja karenilaisia;
kahden sudanilaisperheen vaimot olivatkin etiopialaisia, ja he halusivat kuvaan meidän vaaleampien etiopialaisten kanssa!
Seuraavaksi Itä-Afrikkaan
Heti pääsiäisen jälkeen suuntaamme, jos Jumala suo ja elämme, Tansaniaan. Siellä meitä odottavat taas uudet kuviot, joista emme ennen matkan alkua paljonkaan tiedä. Ohjelman sentään saimme jo tänään, 10 päivää ennen matkan alkua. Neljän viikon aikana saamme ilmeisesti pitää kaksi nelipäiväistä ”avioliiton peruskurssia”, ensin Morogorossa ja sitten Iringassa. Sitten voimme ilmeisesti pitää toiset kaksi nelipäiväistä kurssia, jotka ovat ”perhetyön kouluttajakurssin” alkuosa. Kouluttajakurssien toinen osa on määrä pitää ensi vuonna. Kouluttajakurssille tulevat pariskunnat ovat aikaisemmin osallistuneet tansanialaisen yhteistyökumppanimme pastori Kipangulan pariskunnan pitämiin avioliittoseminaareihin.
Ennen Tansaniaan lähtöämme on vielä hoidettava yksi ja toinen sitä seuraavien matkojen asia. Avoinna on nimittäin useitakin Kambodzhan ja Nepalin, myös ensi vuoden Israelin-matkan asioita. Tätähän meidän nykyinen työmme on: useamman matkan valmistelua limittäin ja lomittain. Joskus se tuntuu vähän rasittavalta, useimmiten kuitenkin haastavan rikkaalta.
Mutta pian on edessä Jeesuksen ylösnousemusjuhla. Sitä saamme viettää vielä täällä koti-Suomessa, kevään merkeistäkin iloiten.
Esirukouksista ja muusta tuesta kiitollisena,
lämpimin terveisin Matti (ja Anna-Kaarina)
Anna-Kaarina ja Matti "Ilokiven" kupeella, ja Matti kelkkailemassa Jaakko-veljensä kanssa Leppäveden jäällä Keski-Suomessa.
Sotkamossa pääsimme hiihtämään Penttisten kanssa järven jäälle upeassa talvisäässä.
|
”Muuan mies näki kuvan savenvalajan huoneesta. Kulmassa oli röykkiö rikkimenneitä ruukkuja. Kuva ahdisti häntä vuosikausia. … Sain kertoa vapauttavan salaisuuden: ’Näistä rikkimenneistä saviruukuista tehdään parhaat astiat’. Ei ole kysymys siitä, että me kelpaisimme Jumalalle, vaan siitä, että hänen rakkautensa kelpaa meille. Jumala on niin rikas, että hän ei kaipaa meidän onnistumisiamme. Saamme alkaa aina uudelleen. Jumalan edessä meistä ei tule koskaan mestareita, mutta saamme harjoitella aina uudelleen alkamisen taitoa.” Risto Santala, Savesta astiaksi, s. 84-85
|
||

Anna-Kaarina ja Matti Palmu Jerusalemin Jaffa-kadun vaiheilla maaliskuussa 2012.
____________________________________________________________
Näiden kotisivujemme "Ystäväkirjeet" -sivulla on "Tulosta kirje: (ilman kuvia)" -palsta, mistä löytyvän linkin kautta voit avata ja tulostaa pdf-muodossa olevan (kuvattoman) kirjeen otsakekuvioineen;
Voit halutessasi tulostaa ystäväkirjeemme tästä valokuvineen kaikkineen;
Saadaksesi laajemman kuvan lähetystyöstä vierailepa Lähetysseuran kotisivulla osoitteessa http://www.mission.fi/
Käy myös tutustumassa Japanin Palmujen kotisivuihin osoitteessa http://www.palmu.st/