Anna-Kaarina ja Matti Palmu, Box 2397, ADDIS ABEBA, Ethiopia

Sähköpostit: (yhteisesti molemmille:) etiopian@palmu.st (tai:) anna-kaarina.palmu@felm.org  (tai) matti.palmu@felm.org 

Kännykät: +251 911 682 378 (AK)  +251 911 411 273 (M), kotinumero +251 11 552 1732

 

Suomessa 27.5.2009 alkaen: kännykät 041 549 8449 (AK), 040 581 7068 (M), Ukonkivenpolku 7.B.7, 01610 VANTAA

 

KÄY KATSOMASSA KOTISIVUT: http://etiopian.palmu.st/

 

 

 

                                                                                     

 

 

KUUKAUDEN LUONTOKUVAT:

(a-yllä) Lintu Langaano-järvellä: Merimetso (Phalacrocorax carbo);

(b-alla) - Lintuja Langaano-järven rannalla: Kynsihyyppä (Vanellus spinosus)

 

 

 

                                                                                                                            Addis Abeba 30.4.2009

 

Ystävät hyvät,                    

riemukas vapunaattotervehdys Etiopiasta. Ei täällä mistään vapusta ole tietoakaan, sitä ei tässä maassa tunnuta vietettävän sitten kommunistihallinnon kaatumisen vuonna 1991. Kalenterissa työväen juhla kyllä edelleen on. Mutta meille vanhoillepalmuille juuri tämä vapunaatto on Juhla mitä suurimmassa määrin. Siitä vähän tuonnempana.

Yksi lähtösaarna                 

Suomalaisena palmusunnuntaina pidimme Anna-Kaarina ja minä yhdessä lähtösaarnamme suomalaisten perhemessussa Addiksessa. Tämä Etiopian suomalaisyhteisön palveleminen ei ole ollut meille minkäänlainen "virkatehtävä", mutta mielellämme olemme sitä hoitaneet. Muutamia kertoja vuodessa näitä kokoontumisia on ollut, ja niitä varmaan vielä tulee ikävä. Antaessaan saa.

 

Palmut saarnasivat palmusunnuntaina suomalaisten perhemessussa, Addis Abeban saksalaisessa kirkossa.

Keski-Mäenpäiden ja Kettusten yhdistynyt perhekuoro avusti messussa.

Jäähyväismatka                  

Suomalaisen pääsiäisen, täkäläisen palmusunnuntain aikaan olimme runsaan viikon jäähyväismatkalla Hosainassa ja Tuntossa, vähän muuallakin. Lähdimme reissuun tasan viikko Kaukoidästä tulomme jälkeen, ja viikko Hosainasta tulomme jälkeen alkoi kaksiviikkoinen kurssimme täällä Addiksessa. Huhtikuu oli siis kohtuullisen "täysi".

 

Pidimme Hosainan teologisessa seminaarissa perhetyön perusteiden kurssin. Kaikki kolme vuosikurssia olivat paikalla, 35 opiskelijaa ja viisi opettajaa. Vilkasta keskustelua, paljon kyselyä, innostusta, runsaasti rohkaisua ja hyvää palautetta.

 

Hosainan teologisen seminaarin kurssilla kyseltiin ja keskusteltiin paljon. Takele-rehtori etualalla oikealla.

(Oik.) Seminaarin pihamaalla kirjastonhoitaja, rouva Demoze, esittelee "Kaarlo Hirvilammin kirjasto" -laattaa.

 

 

Kaikkiaan matka oli monin tavoin hyvä, mutta myös melkoisen väsyttävä. Oli ilo tavata vanhoja työtovereita ja ystäviä eri paikkakunnilla. Mutta oli tavattoman väsyttävää kohdata toinen toisensa jälkeen ihmisiä, jotka kaikki ovat ilmiselvästi avun tarpeessa.

Toinen lähtösaarna              

Palmusunnuntain vietimme takavuosien (1976–1981) kotiasemallamme Tuntossa, 300 km. etelälounaaseen Addiksesta (ja 70 km etelään Hosainasta). 1970-luvun lopulla rakennettu kirkkorakennus on murheellisesti rapistunut, ja uuden ko-mean kivikirkon rakentaminen on jäänyt puolitiehen rahojen loputtua. Kirkko oli suomalaisittain ajatellen melko täysi; kuo-ro lauloi niin innolla, että Anna-Kaarina kuiskutti korvaani ihmetellen, olemmeko tulleet seuraamaan aerobic-esitystä ...

 

 

Matti saarnasi 1970-luvun lopun kotikirkossaan. Kirkko on pahoin rapistunut.

Kuoro lauloi kuin aerobic-ryhmä konsanaan. Kuoro painosti pari vuotta sitten kirkkoneuvoston hankkimaan

äänentoistolaitteet, jotka ovatkin paitsi kuuluvat myös riittävän näkyvästi esillä.

 

Uuden kirkon rakennustyöt pysähtyivät joku vuosi sitten rahanpuutteessa. Vanha kirkko näkyy uusien seinien sisällä.

Äänentoistolaitteisiin ja kirkon seinän kiviin rahaa löytyi, mutta papin (riittävään) palkkaan ei löydy edelleenkään.

Kirkkoherran perhekuvasta puuttuu esikoispoika, abiturientti.

 

 

 

Tuntossa meidät kutsuttiin lounaalle pappilaan ja illansuu-aterialle entiseen kotiimme, missä nuoremmat poikamme ovat syntyneet. Talon nykyinen isäntä, Hailu-työtoverimme, oli useat viime vuodet työttä mutta palkoilla oleva hiippakunnan työntekijä, mutta nyt hänet on saneerattu ulos yli sadan muun työntekijän ohella.

 

Tunton-kotimme ja sen aikanaan niin kaunis pihapiiri oli perin murheellista nähtävää. Hiippakunta piti talon tyhjänä ainakin 10 vuotta elätellen toivoa, että sinne sentään vielä saataisiin asumaan lähettiperhe. Vuotavaa kattoa ei korjattu, rakenteet ovat tohjoksi mädäntyneet ja homehtuneet. Vuosien kunnostamattomuus näkyy, tuntuu, haiseekin. Köyhäkin voi haaskata!

 

Tunton Palmujen takavuosien kotipihassa kasvaa muutama kookas mangopuu, aikanaan hedelmän kivestä kasvattamamme.

Makuuhuoneen, nuorempien poikiemme syntymähuoneen, välikatto oli puhkimädäntynyt, talo kaikkineen surkeassa kunnossa.

 

 

Köyhyyttä, epävarmuutta     

Tunton seurakunnan pappi, Kes Fantu, on palvellut kokoaikaisesti seurakuntaansa yli 30 vuoden ajan. Tuon seitsenlapsisen perheen isän palkka on vajaat 7 (lue: seitsemän) euroa kuukaudessa. Pappi asuu seurakunnan talossa ja haaveilee omasta kodista, mutta eipä noilla palkoilla taloja rakennella.

 

Tapasimme matkallamme myös Gimbitsun raamattukoulun opettajan, joka on ollut eräs innokkaimpia työtovereitamme käytyään perhetyön kouluttajakurssin. Hän(kin) menetti työnsä, tai ainakin palkkansa, hiippakunnan saneeraustoimien myötä. Tällä yli 50-vuotiaalla miehellä on vielä koululapsia kotona, eikä juuri toiveita muun työn saamisesta. Pappi suunnittelee palvelevansa rovastikuntia vapaaehtoisena perhetyössä! Nyt hiippakunta häätää perhettä asemalla olevasta talosta, omaa kotia heillä ei ole ...

 

 

Pikkupoika-Joosef on Hosainan-aikaisen (2000-2003) kotiseurakuntamme Goden papin poika.

Gimbitsun raamattukoulun tähänastinen opettaja, Kes Tekle, keräsi perheensä kuvaan asemalla olevan kotinsa edustalle.

 

Koti ja pellotkin menevät!    

Hosainan lähellä entisen kotiseurakuntamme Goden papilla on tätä nykyä kaksi lasta. Papin palkka on viitisen euroa kuukaudessa; me aikanaan avustimme heitä saamaan oman (ruohomaja-)kodin. Jokin aika sitten maan pääministeri kävi muuraamassa perusteilla olevan Hosainan yliopiston (!) peruskiven pappimme kodin lähistöllä. 200 hehtaarin alueelta asukkaat menettävät kotinsa ja maansa yliopistolle - täällähän maan omistaa yhteiskunta. Jos hyvin käy, asukkaille osoitetaan muu paikka, voivat ehkä saada jotakin korvausta menetetystä kodistaankin. Mutta läheltä ei vapaata maata löydy, ja mitenkäs kylän pappi muuttaa kauas seurakunnastaan. - Epävarmuus ahdistaa.

Viimeistä viedään!             

Elämme siis tällä erää viimeisiä Etiopian-viikkojamme. Viimeisiä viedään, myös mitä voimavaroihimme tulee. Meneillään on tämän nykyisen eli kymmenennen työkautemme viimeinen kuukausi. Neljän viikon kuluttua meidän on määrä olla jo Suomessa.

 

Miksi siis tämä vapunaatto on meille Juhla? - Olemme tänään iltapäivällä päättäneet kymmenvuotisen Etiopian perhetyön-jaksomme viimeisen kurssin. Monenlaisia työtehtäviä toki on vielä edessä, mutta varsinaiset kurssit on nyt pidetty. Tämän viimeisimmän, yhdeksän kurssipäivän aamusta-iltaan-koko-ajan-remmissä -rutistuksen jälkeen olemme myös niin väsyksissä, ettei täällä juuri riemunkiljahduksia ole kuulunut. Kurssissakin olisi ollut tarpeeksi, mutta vielä lisäksi minä kävin näinä päivinä läpi yhden (ei-sika!) flunssan, jonka Anna-Kaarina aloitti vuorostaan eilen.

Kouluttajien kouluttajia         

Aloitimme viime kesäkuussa sarjan "kouluttajien kouluttajien" kursseja. Marraskuussa oli toinen, ja nyt huhtikuussa kolmas vastaava kurssi. Ajatuksena oli saada kaikkiin hiippakuntiin kouluttajat, jotka pitävät itsenäisesti, olematta enää varsinaisesti riippuvaisia keskuskirkon tason avusta, perhetyön kouluttajakursseja omilla alueillaan. Pääsimme ja emme päässeet tavoitteeseemme. Kirkolliskokous hyväksyi nimittäin tammikuussa yhden uuden hiippakunnan (no 21), joka nyt jäi puuttumaan, kaikille vanhemmille hiippakunnille perhetyön kouluttaj(i)a nyt on.

 

 

Perhetyön kouluttajien kouluttajien kurssilla pohdittiin monelta kantilta, miten opettaa opettamaan.

Välillä (alla vas.) mietittiin ryhmissä, sitten (alla oik.) esiteltiin ryhmätyön tuloksia oppihuoneessa.

 

 

 

 Nallekorttien avulla harjoiteltiin tunteiden tunnistamista ja nimeämistä. Monesti on vaikeaa erottaa tunteet ajatuksista.

Kurssin välilauantain iltapäivällä harjoiteltiin seurustelu- ja seksiasioiden opettamista nuorille; seurakunnan nuoret olivat "harjoitusryhmänä".

Taukokahvipaikalla oli lasten keinu, pidettiinhän kurssi ruotsalaislähetyksen entisen vierastalon tiloissa. - Arba Mintsin kirkkoherra keinussa.

 

 

 

 Mekane Yesus -kirkon apulaispääsihteeri, Paulos Shune, tervehti kurssiamme kirkon johdon nimissä.

Ato Paulos on vaimonsa kanssa käynyt paitsi avioliiton peruskurssin myös perhetyön kouluttajakurssin

ollessaan silloin vielä Awasan hiippakunnan johtaja.

 

Tärkein tehtävä                   

Perinteisesti on sanottu, että "lähetystyöntekijän tärkein tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi". Sitä me olemme viimeiset 10 vuotta koettaneet tehdä - ja mielestämme olemme aika lähellä onnistumista! Tehtävämme näinä kymmenenä vuotena on ollut aloittaa ja vakiinnuttaa koko viisimiljoonaisen kirkon alueella järjestelmällinen perhetyö, perheasioiden opetustyö. Mitä siis teimme?

Koulutusta perhetyöhön        

Pidimme ensin vuoden 2000 keväästä alkaen kaikissa hiippakunnissa "avioliiton peruskurssin" pariskunnille, keskimäärin 15–20 pariskunnalle kerrallaan. 2002 aloitimme perhetyön kouluttajakurssit todettuamme, ettei yksi suomalaispariskunta tätä hommaa voi kaksistaan hoitaa. Syksystä 2004 saimme rinnallemme kokoaikaiseen työhön palkatun etiopialaisen pariskunnan, kesästä 2005 alkaen sitten vielä toisen suomalaisen lähettipariskunnan kehittelemään nuorten ikäluokkien perhekasvatustyötä. Meidän kuuden lisäksi kirkon perhetyöhön ei ole ollut tarkoituskaan palkata muita - tämä iso kirkko on ollut ja on vapaaehtoistyöntekijöiden varassa.

500 / 50 koulutettua              

Kesään 2009 mennessä kaksiviikkoisen perhetyön kouluttajakurssin käyneitä etiopialaisia on noin 500. Tuosta joukosta olemme nyt kouluttaneet 54 sellaista, joille on annettu valtuudet järjestää perhetyön kouluttajakursseja omissa hiippakunnissaan.

 

Jos koulutetut oikeasti ryhtyvät toimeen, olemme hyvän matkaa lähempänä tavoitetta. Välitavoite on saada perhetyön kouluttaja jokaiseen rovastikuntaan; siitäkin puuttuu vielä 400-500 henkeä. Varsinainen tavoite on, ei enempää eikä vähempää kuin saada kouluttaja kaikkiin yli 9000 seurakuntaan!

 

 

 Suomessa esitellään tänä vuonna eri yhteyksissä uutta perhetyön opetusmenetelmää.

"Parisuhteen palikat" olivat esillä yhtenä opetuksen apuvälineenä myös huhtikuisella perhetyön kouluttajien kouluttajien kurssilla.

 

Kes Yohannes Chawaka (kuvassa) on käynyt läpi Mekane Yesus -kirkon koko tähänastisen perhetyön kurssisarjan:

1) avioliiton peruskurssi, 2) perhetyön kouluttajakurssi, 3) kouluttajien jatkokurssi, 4) nuorten perhekasvatustyön kouluttajakurssi,

5) avioliitto- ja perheneuvojien kurssi, sekä viimeksi 6) perhetyön kouluttajien kouluttajien kurssi.

 

Työ jatkuu!    

Lähetettyämme nyt matkaan nuo 50 "opetuslastamme" voimme hyvillä mielin ryhtyä raivaamaan pappilakotiamme tyhjäksi. Nämä etiopialaiset osaavat ja voivat tehdä tämän työn tosiasiassa paremmin kuin me ulkomaalaiset konsanaan. Meidän on aika siirtyä Suomeen ja ehkä vielä, jos Jumala suo ja elämme, virittelemään perhetyön verkkoja muissa yhteistyökirkoissa.

 

On todella mielenkiintoista nähdä, mitä Jumalalla mahtaa seuraavaksi olla varattuna tällaista vanhaaparia varten työiän viimeisiksi vuosiksi.

 

Iloisin, joskin flunssaisin terveisin, Matti    (sekä Anna-Kaarina)

 

 

 Perhetyön kouluttajien kouluttajien kurssi huhtikuussa 2009 ryhmäkuvassa.

Näiden (ja kahden edellisen, vastaavan kurssin osallistujien) harteilla lepää Mekane Yesus -kirkon

perhetyön tulevaisuus. Heidän on tarkoitus, yhdessä puolisoidensa kanssa, pitää perhetyön kouluttajakursseja omissa hiippakunnissaan. Lisäkouluttajien tarve on huutava. Kantakaa näitä ihmisiä rukouksissanne!

 

 

 

”Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani." Apostoli Paavali, 1. Kor. 15: 10.

 

"Sana 'nöyrä' ilmaisee ehkä juuri sen, mitä ihmisen tulisi olla Jumalan edessä. Mikä oli ihmisen ensimmäinen suuri synti?

Hän halusi tulla Jumalan kaltaiseksi (1. Moos. 3:5). Hän halusi päästä eroon Jumalasta ja olla oma herransa. Emmekö me kaikki

haluakin itsellemme oman maailman, jossa kaikki asiat riippuvat meidän tahdostamme? - Meidän on opittava elämään tässä

maailmassa hyväksyen se sellaisena kuin se Jumalan luomistyön jäljiltä on, ja hyväksymään hänet Jumalaksemme. Tätä tarkoittaa nöyryys. Siihen kuuluu kaksi vaihetta: ensimmäinen on se, jolloin huomaamme, ettemme pysty mihinkään ilman Jumalan apua, ja

toinen, kun emme haluakaan tehdä mitään ilman häntä.” - Stephen Neill kirjassa Valoa sydämeen vuoden jokaiselle päivälle, 16. huhtikuuta

 

 

ILOITEN KIITTÄKÄÄ:

-     Jumalan hyvästä huolenpidosta ja johdatuksesta;

-     Siitä, että Herra antoi voimia ja terveyttä viimeisenkin kouluttajien kouluttajien kurssin läpiviemiseen;

-     Erityisesti viimeisen vuoden kuluessa koulutuksen saaneista 54 henkilöstä, jotka voivat nyt pitää itsenäisesti kouluttajakursseja omissa hiippakunnissaan;

-     Innostuneista, päämäärätietoisista perus-kouluttajakurssin käyneistä (nyt 374, pian jo 500)

      eri hiippakunnissa;

-     Siitä, että Palmuilla on koti odottamassa Suomessa;

 

-     Siitä, että pääsiäinen ei ole ohi - Jeesus elää ja vaikuttaa juhlien jälkeenkin, myös arjessa!

   

 

RUKOILKAA SIIS:

-     Juuri päättyneen kurssin osallistujien puolesta, että heille avautuisi mahdollisuuksia kouluttajakurssien pitoon;

-     Voimia ja viisautta työkautemme loppuviikkoihin, että oikeat asiat tulisivat tehdyksi oikeaan aikaan;

-     Perhetyötä koskevien suunnitelmien puolesta SLS:ssa;

-     Kummityttömme Mekdesin puolesta (psyykk. ongelmia)

 

 

-     Siunausta ja Herran läsnäoloa ohjelmiin:

* Viikoilla 19-21: Perhetyön toimiston työasioiden luovutukseen liittyviä tehtäviä. *Avioliitto-opetusta Äitikirkossa 16.5. * Palmujen lähtösaarna Äitikirkossa Addis Abebassa 17.5. * Lähtö Etiopiasta 26.5.2009.

 
 

 

 

Tunton Toora-vuori oli Etiopianpalmujen kotimaisemaa 1976-1981. -  (Otapa tästä itsellesi näytön taustakuva!)