
Anna-Kaarina ja Matti Palmu, Box 4, HOSSANA, Ethiopia
HUOMAA PUHELINNUMEROMME: +251 6 550 077
anna-kaarina.palmu@felm.org
(tai) matti.palmu@felm.org
Hosainassa 20.6.2000
RAKKAAT IHMISET!
Aurinkoisen sadeajan iloinen tervehdys Keski-Etiopiasta! Elämme suomalaista juhannusviikkoa, mutta täällä ilta pimenee ihan samaan aikaan kuin se aina muulloinkin pimenee - tuossa iltaseitsemään mennessä.
Sadeaika
Iloon on syytä juuri nyt, kun rankka sade piiskaa Tuulirinteemme pihamaata. Elämme tämän maan varsinaista sadeaikaa, mutta viime aikoina on satanut huolestuttavan vähän. Hyvässä kasvunalussa olevat maissit ovat vaarassa kuivua, ja nyt pelätään jo kohta alkavan varsinaisen viljan kylvöjen puolesta. - Mutta nyt sataa, ja kovasti!
Nälkää, kerjäläisiä
Sen, että ruokatilanne ei ole alueella hyvä, huomaa erityisesti kerjäävien paljoudesta. "Tavallisiin" kerjäläisiin täällä on pakko jos ei tottua niin ainakin turtua. Pienissäkin kaupungeissa ulkomaalainen saa peräänsä kerjäävien lapsien lauman. Totuttua on sekin, että rääsyihin puetut äidit sylilapsensa kanssa ojentavat käsiään meitä kohti. Tuttuja ovat vammaiset, kuka jaloistaan vammaisena käsiensä varassa eteenpäin laahautuen, kuka keppien varassa kulkien, kuka näkövammaisena lapsen taluttamana.
Mutta epätavallisempaa on terveennäköisten aikuisten avoin kerjääminen. Äsken kuljimme tästä hiippakuntakeskuksesta viereiselle kuurojenkoulun alueelle. Kyntömies pysäytti härkävaljakkonsa ja teki tutun kerjäämiseleen: taputti vatsaansa ja vei tyhjän käden suulleen. - Ovellamme ja osin sisäänkin kutsuttuina käy myös jatkuvasti erilaisen avun pyytäjiä: on työtöntä ylioppilasta, on nälkäpalkalla elävää maaseudun pappia, on hiippakunnan työntekijää hautajaistukea kyselemässä, on jopa täkäläisittäin hyvin palkattua kirkon työntekijää rakennusavustusta tiedustelemassa.
Jesajan ilosanoma
Viime sunnuntaina oli täkäläinen helluntai. Kuulimme Hosainan kirkossa saksalaisen papin erinomaisen saarnan Jesaja 61:stä. Kaivapa Raamattusi esiin ja lue koko luku!
(Helluntain Vanhan Testamentin teksti Etiopiassa Jes. 61: 1-9.) Herran voideltu tuo ilosanoman
1. Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, 2. julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, 3. antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Heitä kutsutaan Vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa.
... 6. mutta teitä kutsutaan Herran papeiksi ja sanotaan meidän Jumalamme palvelusväeksi. Te saatte käyttää kaikkea, mitä kansat omistavat, saatte nauttia niiden rikkauksista. 7. Teillä on ollut häpeää kaksin verroin, teitä on syljetty ja pilkattu, mutta nyt te saatte omassa maassanne kaksinkertaisen perinnön ja teillä on oleva ikuinen ilo. 8. - Minä, Herra, rakastan oikeutta ja vihaan riistoa ja vääryyttä. Minä maksan kansalleni palkan oikeuden mukaan ja teen sen kanssa ikuisen liiton. 9. Silloin sen siemen tunnetaan kansojen keskellä, sen jälkeläiset kansakuntien joukossa. Kaikki, jotka heidät näkevät, ymmärtävät, että Herra on siunannut tämän sukukunnan.
Seurakunta palvoo
Täkäläisissä seurakunnissa jumalanpalvelukset ovat monesti (ainakin suomalaisiin seurakuntiin verrattuna) hyvin eläväisiä, etten sanoisi meluisia. Paljon on sellaistakin, jota ei hyvällä tahdollakaan voi pitää terveenä karismaattisuutena. Viime sunnuntain-kin juontaja huusi ja huudatti seurakuntaa niin rankasti, että korviin koski.
Ja rahaa on - mutta mihin?
Monissa seurakunnissa pannaan kaikki likoon, että saadaan hankituksi nuorten kuorolle ensin kuoropuvut, sitten ulkomainen kitara, sitten harmonikka, sitten sähköistetyillä paikkakunnilla sähköpiano ja huippuna vielä "musiikkimasiina", syntetisaattori. - Helluntaipäivän saarnaaja ravisteli aivan oikein meitä miettimään. Hän kertoi rajun tarinan eräästä seurakunnasta, joka ililii-huutojen kera oli juuri kokouksessaan ottanut vastaan harmonikan, josta se oli maksanut noin 2.200 markkaa. Jumalanpalveluksen jälkeen lähdettiin kivenheiton päähän hautajaisiin. Kuka olikaan vainaja? Seurakunnan jäsen, joka kuoli puutteeseen ja nälkään! "Eikö seurakunta näin paljosta rahasta olisi voinut auttaa hädänalaista?", kyseli vieras. "Ajat ovat huonot ... on kuivuutta ... ja nämä rahathan kerättiin harmonikkaan, ei köyhäinapuun ... !"
Näemmekö me?
Pyhä Henki on lähettänyt meidät ilosanoman viejiksi, kenet lähelle, kenet kauas, kenet Suomeen, kenet Etiopiaan. Mitä elämä kristittyinä meille itsekullekin merkitsee käytännössä? Iloa hyvistä olosuhteista hyvässä seurassa? Näemmekö me ne köyhät, mieleltään murtuneet, vangitut, kahlitut, murheelliset, surevat ... ? Olemmekohan me niitä, joita "sanotaan meidän Jumalamme palvelusväeksi"?
Sade virvoitti maan. Mitähän meille tapahtuukaan, jos oikeasti saamme olla Hengen sateen alla?
Anna-Kaarina Palmu ystävänsä, rouva Leegan kanssa tämän ruohomajakodin edustalla Tuntossa (toukokuu 2000).
Rouva Leega pienempien lastensa kanssa maalattiaisessa ruohomajakodissaan Tuntossa. Karjan tilat pyöreässä majassa taustalla vasemmalla. (toukokuu 2000)
Kyntömies härkävaljakkonsa perässä Tunton seudulla. Taustalla tavallinen ruohomajakoti, pellon takana kookkaita kahvipensaita. (toukokuu 2000)
Kyntömies härkävaljakkonsa perässä Palmujen kotipihalla Hosainassa (ruispelto siitä tulee!).
Taustalla Palmujen koti, Tuulirinne. Ikkunat vasemmalta: AK:n työhuone, vierashuone, olohuone ja sitten "Tuulirinteen pikkupään" eli ent. oppilaskodinhoitajan makuuhuone ja päädyssä pikkupään olohuone. Vasemmalla akaasia, taustalla eukalyptuksia, olohuoneen edessä komea palmu, keskellä takapihaamme temppelikukka-pensas. (toukokuu 2000)
terveisin Matti (ja Anna-Kaarina)
|
|