Etiopianpalmukirje - Syyskuu 2011

huomattavan lämmin (noin + 27-31päivällä, + 23-26 yöllä) tervehdys Kaakkois-Aasiasta. Olen nyt vajaan kuukauden ”yksinäisen” matkani puolivälin ohittanut, toinen kolmesta kohdemaasta on tällä viikolla ollut opintojeni kohteena. Suurena apuna näinä viikkoina on ollut mahdollisuus päivittäiseen Skype-puheluyhteyteen Anna-Kaarinan kanssa; olemme voineet yhdessä pohtia perhetyön kuvioita näissä maissa.

Lensin 16-17.9. ensin Finnairilla Helsingistä Bangkokiin ja sieltä edelleen Bangkok Airways –yhtiön koneella Phnom Penhiin. Lentoajat olivat 10+1=11 tuntia. Heti siellä lentoasemalla tapasin toisella koneella Bangkokista saapuneen toisen ensikertalaisen, SLS:n Mekongin alueen ”kirkollisen työn koordinaattorin” Leena Waismaan, jonka kanssa olimme kaksi tulokasta oppimassa Kambodzhan työn asioita. Kristityt ovat tuossa maassa pieni vähemmistö, ja luterilaiset vähemmistö siitä vähemmistöstä.

Viikko oli enemmän kuin täysi ja sellaisena melkoisen raskas. Ja kuten usein käy, raskas on myös rikasta aikaa – niin oli Kambodzhassakin. Kuudessa päivässä oli aika liuta erilaisia tilaisuuksia, tapaamisia ja jokunen tilanne ihan perhetyön koulutustakin.

Keskikuvat: Yhteistyöneuvottelu Kambodzhan evankelisten kristittyjen yhteisön toimitalolla,

oik. Tero Norjanen, yhteisön johtaja, pastori Heng Cheng, pastori Yoseph ja Leena Waismaa;

Alla: Neuvottelu Metodistien raamattukoulun rehtorin, pastori Prak Vuthyn (kuvassa vas.) toimistossa.

Tapasimme Kambodzhan evankelisten kristittyjen yhteisön (EFC) johtajan, joka oli kahteen otteeseen punakhmerien aikana teloitettavien joukossa. Nyt tämä EFC edustaa yli puolta Kambodzhan kristityistä. Tuon yhteisön toivomme tarttuvan toimeen ja ottavan vastuuta perhetyön kehittämisestä tuossa maassa. Vierailimme metodistien raamattukoulussa, joka on tulevassa perhetyössäkin mahdollinen yhteistyökumppani.

Todella kauniita maisemia saimme ihailla kahden päivän maaseutumatkalla noin 100 kilometrin päähän pohjoiseen Phnom Penhistä. Siellä vierailimme ”Hyvän Paimenen luterilaisessa seurakunnassa”, joka on syntynyt Singaporen luterilaisen kirkon (LCS) työn tuloksena. Singaporelaiset ovat juuri saaneet rekisteröityä ”Kambodzhan luterilaisen kirkon” (LCC), jolla on vain kaksi seurakuntaa. Toinen on syntynyt heidän pääkaupungissa ylläpitämänsä yliopisto-opiskelijoiden oppilaskodin ympärille.

Kampong Chhnang -maakunnan vehreitä näkymiä, noin 100 km. pohjoiseen Phnom Penhistä

Yllä vas. Hyvän Paimenen luterilaisen seurakunnan pastori Daniel ja perheensä, oik. Leena Waismaa.

Alla vas. Seurakunnan viikko-ohjelmaan kuuluu mm. tietokonetunteja useana päivänä.

Yllä: Talo Kampong Chhnang -maakunnasta... ja näkymä Phnom Penhin rantakadulta.

Sain palvella perhetyön esittelijänä ja kouluttajana useissa eri tilanteissa. Kerran oli koolla yli 30 eri kirkkojen tms. edustajaa, eräällä kerralla taas SLS:n kehitysyhteistyökumppaneita tuossa maassa. Yhden koko päivän koulutuksen pidin ”Elämän puu” –ryhmän 17 seurakunnan edustajille. Viimeisenä päivänä taas vedin koulutuspäivän Kambodzhan raamattukouluista valmistuneille pastoreille ja muille vastuuhenkilöille.

Perhetyön kirjamme on khmerin kielelle kääntänyt kambodzhalainen pastori Yoseph, Elämän puu -seurakuntaryhmän johtaja. Nuo seurakunnat ovat ns. itsenäisiä seurakuntia, jotka eivät kuulu mihinkään perinteiseen kirkkokuntaan. – Yoseph oli mukana oppaana-kuljettajana ja tulkkina lähes kaikissa tilanteissamme viikon aikana. Heti alkuun olimme MP, Leena Waismaa ja SLS:n Mekongin alue-edustaja Tero Norjanen mukana Elämän puu -seurakunnan sunnuntaikokouksessa. Siellä oli ääntä kuin etiopialaisissa seurakunnissa konsanaan, korviin sattui.

Yllä vas. Eri kirkkojen tai järjestöjen edustajia neuvonpidossa; Yllä oik. Raamattukouluista valmistuneita seminaaripäivässään;

Alla: Sunnuntaikokous Elämän puu -ryhmän Elävän armon seurakunnassa Phnom Penhissä.

Kambodzhan perhetyön yksi alkukuvio on aika merkillinen. Pidimme Anna-Kaarina ja minä pari vuotta sitten vierailijaluennon Hong Kongin teologisessa seminaarissa. Eräs silloisista opiskelijoista oli yllä mainittu pastori Yoseph. Hän innostui perhetyöstä ja alkoi omasta aloitteestaan kääntää Perhetyön kirjaamme khmerin kielelle. Sittemmin SLS päätti tukea tätä käännöshanketta, ja ensi vuonna, jos Jumala suo, kirja painetaan khmeriksi. Samainen Yoseph oli nyt opastajana viikon vierailun aikana. Hänestä myös saattaa tulla yksi jäsen perhetyön toivottavasti laajapohjaista suunnittelutyöryhmää, jonka toivomme muodostuvan näinä viikkoina tai kuukausina.

Lähetysseura ei tähän mennessä ole ollut mukana tukemassa seurakuntatyötä Kambodzhassa. Kehitysyhteistyöprojekteja siellä on tuettu useitakin. Tämän matkani tarkoitus oli hahmottaa seurakuntatyön ja sen osana perhetyön alkamisen mahdollisuuksia tuossa köyhässä, perin ahdistavan historian maassa. Onko tarvetta perhetyölle?, olemme eri maissa kyselemässä. Hyvin tiedämme, että tarvetta toki on, mutta ei ole meidän ulkoa tulevien asia kertoa kenellekään, että tarvitsette tätä ja tätä. Olemme monella taholla saaneet kokea, ettei työ ala eikä se ainakaan jatku, elleivät paikalliset vastuuhenkilöt itse innostu tekemään tarpeelliseksi näkemäänsä työtä.

Punakhmerien aika muodostaa ahdistavan osan Kambodzhan historiaa. Kansanmurhamuseo Phnom Penhissä on kamalaa katsottavaa.

Ihminen saa aikaan kauheuksia. Jumala voi silti luoda hyvää ja kaunista tähän ihmisten maailmaan.

Lähetysseuran entiset thaimaanlähetit ja entiset venäjänlähetit Kaija ja Tapio Karjalainen ovat tätä nykyä työssä Singaporessa thai-väestön keskuudessa. Täällä on kymmeniä tuhansia thailaisia siirtotyöläisiä, useimmiten miehiä, joiden perheet ovat Thaimaassa. Heidän elämän- ja perhetilanteensa on yleensä erittäin vaikea. Kovin ongelmallisia ovat usein myös thailaisten naisten avioliitot täällä kiinalaisten miesten kanssa, vailla yhteistä kieltä, erilaisten kulttuurien törmätessä. Karjalaisten työ tuollaisen seurakuntalaisjoukon keskuudessa on niin vaikeaa, että kaikki esirukoustuki tämänkin kirjeen lukijoiden taholta on enemmän kuin toivottavaa.

Olin yhden sunnuntain verran mukana ”Hyvän Uutisen Talon”, thailaisia palvelevan seurakuntatyön keskuksen toiminnassa. Ostoskeskuksesta vuokratuissa tiloissa oli englannin- ja tietokoneopetusta (suomalaisen täällä asuvan antamana), oli Karjalaisten keskusteluja tämän ja tuon kanssa. Saarnasin klo 13:n sunnuntaikokouksessa (30 henkeä) ja vedin lopun iltapäivää seminaaria perheasioista parillekymmenelle osallistujalle. Tulkki oli Bangkokin Luther-seminaarista valmistunut teologi, joka on nyt rakennustöissä, siirtotyöläinen siis. – Saarnassa käsittelin anteeksiantamuksen merkitystä ja avioliiton ja perhe-elämän peruskysymyksiä, pitäen mielessä monien läsnäolijoiden pitkäaikaisen erillään asumisen tilanteen.

Singaporen Hyvän Uutisen Talo palvelee thai-väestöä monin eri tavoin. Yllä englannin- ja tietokonetunnit meneillään.

Rukousta on paljon. Alla vas. Seurakuntalaiset rukoilevat toinen toistensa aiheiden puolesta ennen kuin sunnuntain jumalanpalvelus (alla oik.) alkaa.

Yllä vas: Kirkkolounas kuuluu usein ohjelmaan jumalanpalveluksen jälkeen. Yllä oik. Perheasioiden seminaari sunnuntaina iltapäivällä.

Alla: Hyvän Uutisen Talon tilat on vuokrattu ostoskeskuksesta, mihin Singaporen thai-väestöä runsaslukuisesti kokoontuu.

Ostoskeskus osin ankeine käytävineen antaa säpsähdyttävän kuvan siirtotyöläisten moninaisista ongelmista ja syrjäytyneisyydestäkin.

Singaporen luterilaisen kirkon piispa Terry Kee kutsui Karjalaiset ja minut lounaalle. Karjalaisten kiirehdittyä tehtäviinsä sain kokea, miten piispalla oli edelleen ihan reilusti aikaa vieraalle. Keskustelimme pitkästi kirkon työstä täällä ja kirkon lähetystyöstä mm. Kambodzhassa. Pohdimme perhetyön tarpeita ja mahdollisuuksia tässä pienellä alueella olevassa, väkimäärältään suomenkokoisessa maassa.

Piispa vei minut myös kirkon toimistolle. Siellä tapasin viime keväänä LCS-kirkon lähetysjohtajaksi keväällä valitun rouva Sally Lim’in (piispattaren). Kirkko tekee lähetystyötä useissa maissa, panostaen nyt erityisesti Kambodzhaan, uuteen lähetysalueeseensa,. Sally Lim opiskelee khmerin kieltä viipyessään pitkiä jaksoja Kambodzhassa.

Yllä vas. Singaporen luterilaisen kirkon piispa Terry Kee, Kaija ja Tapio Karjalainen sekä MP lounaalla,

Alla oik. Temppeli Singaporen "Pikku Intian" kadulla, jonka varrella oli temppeleitä ja kirkkoja joka lähtöön.

Vedin kahtena iltana perheasiain koulutusta kirkon maallikkokouluttajille. Kirkko oli etukäteen hankkinut tätä viikkoa varten Lähetysseurasta parikymmentä kappaletta Perhetyön kouluttajan käsikirjaa, ja nyt yhdessä tutustuttiin siihen. Pohdittiin myös tuon aineiston hyödyntämismahdollisuuksia. Toin tullessani näytekappaleen kirjamme mandariininkiinalaisesta käännöksestä, mistä täällä oltiin myös hyvin kiinnostuneita. LCS-kirkolla on useita kiinankielisiä seurakuntia. Piispa ehdotti, että he voisivat huolehtia kiinankielisen kirjan muuntamisesta Manner-Kiinassa käytetyille ”yksinkertaistetuille” merkeille, jotta kirkko voisi käyttää aineistoa lähetystyössään isossa Kiinassa.

Eräs koulutuksen osallistujista on aiemmin toiminut lähetystyössä Thaimaassa. Tämä rouva kertoi nyt olevansa työssä LCS-kirkon sosiaalisen työn palvelujärjestössä, missä hän johtaa vastaperustettua Perhetyön yksikköä. Heillä on monimuotoista palvelu- ja koulutustoimintaa: Avioliitto-, perhe- ja kriisineuvontaa, koulutusta perhe-elämän, vanhemmuuden ja viestintätaitojen alueilla, ja vielä koulutusta perhe- ym. neuvojille, kirkon papeille ym. vastuuhenkilöille ja maallikkovapaaehtoisille. Toiminta on vasta alullaan, joten vielä sitä ei paljonkaan tunnettane kirkon työntekijöiden piirissä.

Kolmantena iltana tuli koolle ryhmä kirkon pappeja puolisoineen (ja muutamia, joiden vaimot eivät päässeet mukaan). Ilokseni myös piispa puolisoineen oli mukana. Pohdimme yhdessä papin työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen haasteita ja sitä, miten viikkolepopäivän viettäminen voisi olla tuomassa sopusointua avioliittoon ja perhe-elämään. Tilanne nimittäin tässä(kin) kirkossa on se, etteivät papit läheskään aina pidä sitä yhtäkään viikkolepopäivää, ja sen sitten koko perhe nahoissaan tuntee. Vilkas porina täytti huoneen, kun panin pariskunnat keskustelemaan kaksistaan tilanteestaan.

missä (kuvat alla) pidettiin kirkon vapaaehtoistyöntekijöiden perhetyön koulutusillat.

Alla: Kirkon pappispariskuntia kokoontui yhdeksi illaksi pohtimaan työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen kysymyksiä.

Kambodzhassa ei viikkoon mahtunut juurikaan taukoja, ei totisesti ollut kysymys turistimatkasta. Täällä Singaporessa sain viettää lepopäivän, jolloin kävin vaeltelemassa kaupunkivaltion keskusta-alueella. Hautova kuumankostea ilma ei tosin houkutellut kovin pitkiin kävelyihin, mutta kävelin sentään kymmenkunta kilometriä, mm. ”Kiinankaupungin” kauppakujilla. Tässä maassa on neljä virallista kieltä (englanti, mandariinikiina, malaiji ja tamili), mutta väkeä on ties miten monista maista ja kieliryhmistä. Sen kyllä huomaa kaduilla kulkiessa ja ihmisiä katsellessa ja kuunnellessa.

Tämän matkani viimeisestä kohdemaasta ja perhetyöstä Thaimaassa kerron, jos Jumala suo ja elän, lokakuun kirjeessä. Nyt siis seuraavaksi suunta kohti Bangkokia!

Singaporen modernin keskustan lähellä on myös kaupunkilaisten suosima Itärannan puisto hiekkarantoineen.

”Hyvin harva kestää Jumalan siunauksia ylpistymättä samalla sydämessään. Meistä tulee helposti ’kohokuorisia’,

kuten vanhat uskovat sanovat. Kun emme voi ylpeillä saavutuksistamme, ylpeilemme nöyryydellä ja hengellisyydellämme.

Jeesus joutui sanomaan aikansa fariseuksista: ’Kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat…’ (Matt. 23:5). Muuan nykyajan epäjumalista on ’hyväksytyksi tuleminen’. Ihminen, joka palvelee tätä jumalaa, ei kestä Jumalan siunausta.

Siksi meille ei myös monesti uskota suurempia Jumalan siunauksia. Jos savenvalaja yrittää luoda kerralla korkean astian,

se lysähtää heti kokoon joutuessaan pöydälle. Samoin ihminen tukehtuu pian omaan tärkeyteensä. Sananlaskuista luemme:

’Kolmen alla järkkyy maa, ja neljän alla se ei jaksa kestää; orjan alla, kun hän kuninkaaksi pääsee …

ja palvelijattaren, kun hän emäntänsä syrjäyttää’ (Sananl. 30:21-23).”

Risto Santala, Savesta astiaksi, s. 43-45

ILOITEN KIITTÄKÄÄ:

- Anna-Kaarinan hyvin edenneestä toipumisesta;

- Hyvin sujuneista Matin matkoista Kambodzhaan

16-24.9. ja Singaporeen 24.9.-1.10.;

- Lupaavista näkymistä Kambodzhan perhetyössä;

- Singaporen piispasta ja hänen valmiudestaan

perhetyön edistämisessä;

- Kaija ja Tapio Karjalaisesta ja thaikeskuksen työstä;

- Perhetyölle innostuneista työntekijöistä eri maissa;

- Siilinjärven uudesta, tulevasta kirkkoherrasta, Seppo

Laitasesta;

- Herran hyvästä huolenpidosta kotona ja matkoilla, lähellä ja kaukana, työssä ja levossa.

RUKOILKAA SIIS:

- Anna-Kaarinalle edelleen voimistumista; sairausloma

päättyy lokakuun alussa.

- Intoa, voimia, viisasta harkintakykyä perhetyön

tulevaisuuden suunnittelussa eri maissa, eri kirkoissa;

- Pastori Yosephin ja perheen puolesta Kambodzhassa

- Piispa Terryn ja vaimonsa puolesta Singaporessa;

- Kaija ja Tapio Karjalaisen puolesta Singaporessa;

- Siunausta ja Herran läsnäoloa ohjelmiin:

* Matti yksin: Perhetyön matka Thaimaahan 1-12.10

* Tulevien yhteisten matkojen suunnittelu: Nepal

viikoilla 46-49, 2011; vuoden alkupuoliskolla Israel

viikoilla 6-9, 2012; Tansania viikoilla 15-18, 2012,

jne. jos Jumala suo ja elämme.

Singaporen kaupunkivaltion "Wall Street -näkymä", etualalla Modernin taiteen museo