Anna-Kaarina ja Matti Palmu, Box 4, HOSSANA, Ethiopia; Puhelin: +251 6 550 077;
Sähköposti: anna-kaarina.palmu@felm.org (tai) matti.palmu@felm.org; (tai molemmille:) etiopian@palmu.st
Anna-Kaarina ja Matti Palmu, Box 4, HOSSANA, Ethiopia; Puhelin:
+251 6 550 077;
Sähköposti: anna-kaarina.palmu@felm.org
(tai) matti.palmu@felm.org; (tai
molemmille:) etiopian@palmu.st
Addis Abebassa 27.9.2000
RAKKAAT YSTÄVÄT, SUKULAISET, LÄHETTÄJÄT!
Syyskuu on Etiopiassa juhlien aikaa. Tänään täällä vietetään Ristin juhlaa (Mäskäl). Se on erityisesti ortodoksikirkon juhla, mutta kyllä sitä viettävät muutkin kristityt, ja muslimitkin ainakin Hosainan seutuvilla. Harva ns. tavallinen ihminen ajattelee juhlan alkuperäistä syytä. Vanha legenda kertoo, kuinka Etiopiasta lähdettiin etsimään Jeesuksen ristiä, ja se sitten löytyi aikanaan ... Nykyisin juhlan viettoon liittyy kokkojen polttaminen ja ennen kaikkea syöminen! Mekane Yesus -kirkko tuo juhlapäivän jumalanpalveluksissaan esille ristin sovitussanomaa.
"Sun ristisi mua valaiskoon"
Ajoimme eilen Matin kanssa Addis Abeban keskustaan katsomaan Mäskäl-juhlan viettoa suurella "Ristinaukiolla". Matkalla sinne kuuntelimme suomalaista kasettia. Avattuamme soittimen sieltä kuuluivat ensimmäiseksi virren sanat: "Sun Herra ristisi mua valaiskoon". Kuinka sopiva sana matkalla Ristin juhlan viettoon!
Jouduimme jättämään auton aika kauas juhlapaikasta, ja liityimme sitten kävellen aukiolle matkaavien ihmisten joukkoon. Paikalla oli tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä. Puikkelehdimme ihmisjoukon läpi eturiviin päästäksemme kuvaamaan juhlaa. Ortodoksinuorten ryhmät kulkivat laulaen ja tanssien. Paikalla oli ratsumiehiä ja vanhanajan kiesitkin, mutta myös koristeltu kuorma-auto, jonka lavalla oli pappeja ja kuorolaisia.
Parahiksi ehdimme paikalle katsomaan, kuinka aukion keskelle koottu iso kokko sytytettiin. Sytyttäjä taitaa olla itse patriarkka, ortodoksikirkon johtaja. Hivuttauduimme pikkuhiljaa poliisien ohi aukion yli lähemmäs kokkoa kenenkään estämättä saadaksemme parempia kuvia. Ihmiset yrittivät työntyä lähemmäs, mutta poliisit saivat kansan kuitenkin pysymään aloillaan. Mitään suurta ryntäystä kokon luo ei syntynyt!
Uusi vuosi 1993
Etiopiassa vuosi vaihtuu syyskuussa. Vuosi 1993 alkoi syyskuun 11. päivänä. Heräsimme aamuvarhaisella ovelta kuuluvaan lasten lauluun: tyttöryhmät kierivät talosta taloon laulamassa rummun säestyksellä. Heidän kanssaan oli myös poikia, jotka tarjosivat itse piirtämiään uuden-vuoden tervehdyksiä. Lapset odottivat saavansa jonkun lahjan, kolikoita tai jotain muuta. Annoin toisille keksejä, toisille vanhoja lehtiä kouluvihkojen päällisiksi!
Vierailuja
Juhlimiseen kuuluvat tietysti myös juhlaruuat, joita syödään ystävien seurassa! Meidät oli yhdessä Kaisa Huttusen kanssa kutsuttu päivällä parinkymmenen kilometrin päässä olevaan pikkukaupunkiin siellä asuvan evankelistan, Ato Aregan kotiin. Koti oli kauniisti koristeltu: kukkia maljakossa, tuoretta ruohoa lattialle levitettynä. Ruuaksi tarjottiin kanavottia, voimak-kaasti maustettua kanakastiketta, sekä tuorejuustoa. Jälkiruuaksi voikahvia ja pala juhlaleipää! (Kahvinkaatamisesta on valokuva Internet-kirjeessämme)
Ruuan jälkeen lähdimme katsomaan tuon muslimikaupungin pientä kirkkoa. Kaupungissa on kasvava seurakunta. Vielä poikkesimme evankelistan tyttären kotiin. Siellä tietysti piti maistaa kanavottia ja voikahvia! Syödä piti, vaikka vatsa oli jo ennestään täynnä! Syömässä oli myös evankelista-Arega vaimoineen. Ylen kylläisinä ja iloissamme ystävyydestä lähdimme kotiin.
Saman päivän iltana söimme kolmannen kerran kanavottia Hosainassa, kun Tunton terveys-asemalla aikanaan työssä ollut Ato Zelleke oli kutsunut Kaisan ja meidät kotiinsa vierailulle. Saimme tutustua koko perheeseen, jota emme olleet tavanneet vuosikausiin! Perheen isä oli kutsuessaan pyytänyt, että Matti voisi ensin lukea Jumalan sanaa perheen iltahartaudeksi. Niinpä aloitimme vierailun Sanan ääressä.
Uudenvuoden aaton kävelyllä
Olemme harvakseltaan tehneet kävelylenkkejä hiippakuntakeskuksen lähiympäristössä. Näillä retkillämme olemme tutustuneet rouva Laketsin perheeseen. Muutaman kerran hän ensin ohi kävellessämme huikkasi iloisen tervehdyksen kotipihaltaan! Sitten hän alkoi kutsua meitä kahville. Kerran sitten joimmekin kahvit tuossa vaatimattomassa, köyhässä ruohomajassa.
Uudenvuoden aatto oli sunnuntai. Aamun jumalanpalveluksen jälkeen olimme tavanneet Laketsin. Illansuussa päätimme tehdä vierailun tuohon kotiin ja viedä jotain juhlaa varten. Niinpä kaivoin varastoistani Siilinjärveltä saamiamme vaatteita: perheen äidille ja kolmelle tytölle mekot, isälle ja pojalle paidat. Pakkasin reppuun myös kilon kahvia ja sokeria! Sateessa kuljimme nopeasti tuon lyhyen matkan. Meidät otettiin iloisesti ja yllättyneinä vastaan. Paikalle tuli myös jokunen naapuri sadetta pitämään ja vieraita ihmettelemään.
Nuorin tytöistä oli käynyt naapurista lainaamassa kourallisen kahvinpapuja. Maissia löytyi paahdettavaksi omasta pihasta. Hämärässä nuotion valossa juotiin kahvit ja kyseltiin kuulumisia. Naapureiden lähdettyä kaivoin repusta tuliaiset. Lahjat saatuaan perheen äiti alkoi suureen ääneen ylistää Jumalaa saamistaan lahjoista! Oli tosi koskettava hetki!
Kaikki kutsutut tulivat
Syyskuun alussa pidimme taas yhden avioliittokurssin papeille ja evankelistoille vaimoineen. Kurssi pidettiin etelä-Etiopiassa Arba Minchin kaupungissa. Olimme sopineet sikäläisen hiippakunnan seurakuntatyön johtajan kanssa, että kurssille voitaisiin kutsua 20 pariskuntaa, jotta ainakin 15 tulisi mukaan kurssille. Vaan kuinkas kävikään! Kun aloitimme kurssia, paikalla oli kaikki kutsutut 20 pariskuntaa sekä vielä edellisenä päivänä papiksi vihitty nuorimies, kesällä Hosainan teologisesta seminaarista valmistunut, sekä hänen vaimonsa.
Kurssilaiset olivat erittäin aktiivisesti mukana keskusteluissa. Yhdessä pohdittiin avioliiton perusteita, mietittiin puhumisen ja kuuntelemisen tärkeyttä ja tunteiden merkitystä ja vaikutuk-sia. Pohdittiin avioliiton karikkoja ja sitä, miten niistä voi selviytyä. Miesten ja naisten omissa ryhmissä pohdittiin miehenä/naisena olemisen kiemuroita. Myös naiset rohkenivat aika avoimesti tuoda tuntojaan esiin, etenkin silloin, kun puhuttiin vain naisten kesken.
Kaiken kaikkiaan kurssin jälkeen oli hyvä mieli. Tätä työtä kannattaa tehdä! - Hiippakunnan edustajat kertoivat kurssista myös viime viikolla kokoontuneelle koko Mekane Yesus -kirkon johtokunnalle raportissaan todeten, että avioliitto- ja perhetyötä tulee kirkossa kehittää.
Opetusta Addis Abebassa
Olemme nyt kolmen viikon reissulla täällä pääkaupungissa. Ensimmäinen viikko vierähti kirkon johtokunnassa; emme osallistu kokoukseen, mutta tauoilla tapasimme taas hiippakuntien edustajia sopiaksemme tulevista ohjelmista. Huomenna aloitamme reilun viikon opetusjakson Addis Abeban Teologisessa seminaarissa. Opetamme sielunhoidon kurssilla perhetyötä.
Arba Minchin hiippakunnan papinvaimoja ryhmäkeskustelussa. Paristakymmenestä naisesta kahdeksan ei ole käynyt ollenkaan koulua.
Miesten, pappien ja evankelistojen, ryhmäkeskustelu puun varjossa. Päivälämpötilat olivat 30-35 asteen tietämissä!
Rouva Lakets lapsineen ruohokattoisessa, pyöreässä kotimajassaan. Kahvi on juuri valmistettu majan keskilattian keittotulella. Kuten näkyy, karja on samassa tilassa, majan oviseinustalla. Toisella puolella "olohuonetta" lapset nukkuvat lattian siskonpetillä, koko perheellä on vain yksi sänky.
Evankelistanvaimo Bogalets kaatamassa kahvia. Peltikattoinen talo on siisti, kohonnut varallisuus näkyy mm. siinä, että talossa on huonekaluja, sänkyjäkin on useampia. Ruohot on levitetty lattialle (uudenvuoden-) juhlan kunniaksi.
Siunausta syksyynne terveisin Anna-Kaarina (ja Matti)
|
|
