Anna-Kaarina ja Matti Palmu, Box 2397, ADDIS ABEBA, Ethiopia
Sähköpostit: (yhteisesti molemmille:) etiopian@palmu.st (tai:) anna-kaarina.palmu@felm.org (tai) matti.palmu@felm.org
Matin kännykkä: +251 911 411 273
Addis Abebassa uudenvuodenaattona 2006
Rakkaat ihmiset, iloitkaa kanssamme: PALMUT OVAT ONNELLISESTI TAKAISIN ETIOPIASSA!
Lensimme turvallisesti Amsterdamin ja Khartumin kautta ja saavuimme Addis Abebaan 28.12.2006 alkamaan kymmenettä työkauttamme Etiopiassa. Nyt on jo kolme hyvin ja pitkään nukuttua yötä takana täällä vuori-ilmastossa, elämmehän vuorten ympäröiminä yli kahden kilometrin korkeudessa. Olemme tulleet KOTIIN, kolmanteen kotimaahamme!
Aina olemme lähteneet!
Näin totesin yhdelle ja toiselle, joka ihmetteli pakkausten viimevaiheen tiukkuutta.
Loppupäivien tunnelmista kertoo erään lähettitoverimme lausahdus: ”Viimeiset kaksi viikkoa saisi jättää
pois!” Monesti olen todennut, että lähetystyöntekijät ovat naimisissa pakkaamisen kanssa, mutta se EI ole
rakkausavioliitto! Mutta niin vain taas lähdimme, mitä nyt jokunen yö lyheni.
Palmut Vantaan lentoasemalla ja sitten ylittämässä Niiliä 28.12.2006
Sota?
Jotkut ihmettelivät lähtömme alla, miten saatoimme tosiaan lähteä, vaikka uutiset kertoivat kiivaista
taisteluista Somaliassa. No, ensinnäkin voi todeta, että täältä Addis Abebasta on ainakin tuhat kilometriä
sinne rintamalle. Toisaalta, jos ajattelemme Etiopian-vuosiamme alkaen 1974, olemme eläneet täällä
erinäiset vuodet emme sodan keskellä, mutta kuitenkin maassa, joka käy sotaa. Emme koe olevamme
millään tavalla sankareita tänne tullessamme, elää täällä paikallistakin väestöä tuollaiset 77 miljoonaa.
Meistä ulkomaalaisista kuitenkin pidetään paljon parempaa huolta kuin konsanaan noista miljoonista.
Kotoisa pihapalmu kaunistaa Lähetysseuran vierastalon pihapiiriä Addis Abebassa.
Aurinkoa
Suuressa osassa Etiopiaa on nyt ns. kuiva kausi, sateita ei niillä seuduilla ole, aurinko paistaa joka päivä.
Juuri Suomesta tulleelle se on merkillistä, tulimmehan Suomen lyhimpien päivien keskeltä tänne
häikäisevän kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Tänään käydessämme kirkkomatkalla vottilounaalla emme
saaneet tummaa autoamme (Lähetysseuran 4Runner-maasturi) varjoon. Pois lähtiessä penkit polttivat
selkää – ja tuon auton ilmastointi ei toimi!
Paljon uusia taloja on ilmaantunut katukuvaan puolessatoista vuodessa. Tie keskustasta tänne
Mekanissaan, Lähetysseuran vierastalolle, on perusparannuksen alaisena, ja se tietää rankkoja
ruuhkia tuolle viiden kilometrin matkalle.
Uusi koti hakusessa
Kävimme kirkkomatkalla katsomassa sitä, mikä vielä on jäljellä entisestä kodistamme Palmurinteestä.
Sen ohi kulkevaa tietä levitetään niin, että koko etupiha sisääntuloportaiden paikkaa myöten on jäämässä
tiealueeksi. Piharakennuksestakin on purettu parin huoneen verran pois - näky oli tosi ankea.
Entisen kotimme Palmurinteen ruhjottu pihapiiri:
vaaleanpunainen työhuoneen seinä, peltiseinä peittää verannan.
Nyt siis etsimme uutta taloa, jonka toivomme löytävämme kirkon keskusviraston suunnalta kaupunkia.
Tehtävä ei ole vallan helppo, täältä kun ei ole yksinkertaista löytää taloa, missä ei olisi kosteusvaurioita
eikä hometta. Meidän taas pitäisi välttämättä löytää homeeton talo Anna-Kaarinan astmaakin ajatellen.
Toisaalta emme voisi asua kovin kaukana, kun istuminen ruuhkassa bensankatkussa ei sekään ole perin
terveellistä.
Kotoista
Tulimme torstaina, ja heti perjantaina kävimme uusimassa vanhentuneet ajokorttimme. Se tapahtui alle
puolessa tunnissa! Oli nimittäin (muslimien) juhlapäivän aatto ja virkailijat kiirehtivät ajoissa pois töistä.
Saimme myös Matin kännykän käyttökuntoon, eli ostimme siihen puheaikaa. Muuten olemme ottaneet
alun rauhallisesti, johan tämä korkea ilmanalakin aluksi väsyttää.
Luovutimme heti Suomesta tultuamme Perhetyön kouluttajan käsikirjan
työtoverillemme Kes Genetille, joka on jo syksyllä pannut alulle
kirjan kääntämisen amharan kielelle.
Juuri Suomesta tulleen silmissä yksi ja toinen kohta täällä näyttää sanoisinko hiukan ränsistyneeltä. Mutta
silmä tottuu pian. Nyt viikonloppuna on ollut jo pari sähkökatkosta ja tänä iltana näköjään alkoi
vesikatkos…
Tulolounas, "tulovotit", syötiin heti tuloamme seuraavana päivänä. Kuvassa Etiopian-työtovereitamme
(vas. Mekonnen Mulat, Kassa Haile-Mariam, A.M., M.H., Elisa Blomberg, Palmut)
oik.kuvassa näkyy mukana muutamia turistejakin Suomesta. Täällä syödään sormin!
Millä mielellä?
Olemme hyvissä voimissa ja hyvällä mielellä. Odotamme innolla sitä, että pääsemme käsiksi perhetyön
vanhoihin ja uusiin kuvioihin. Mutta sitä ennen on saatava koti. Emme siis lähde heti huomisaamuna
toimistolle!
SIUNATTUA UUTTA VUOTTA!
lämpimin Etiopian-terveisin Matti (ja Anna-Kaarina)
J.K. Paperi- ja sähköpostikirjeiden jatkoksi liitämme meidän molempien toimintakertomukset 2006.
Löydät toimintakertomuksemme pdf-nettikirjeen jatkona sekä lisäksi omana pdf-tiedostonaan, luepa sieltä!
|
”Me Herran nimeen luotamme, myös uuteen vuoteen kantaa se. Sen suojaan jäämme toivossa, et hylkää meitä Jumala.” Virsi 38:5
|
Vasemmalla Suomen-kotiseurakuntamme Vantaankosken joulukirkko Myyrmäen kirkossa.
Oikealla Etiopian-kotiseurakuntamme uudenvuodenaaton kirkko Mekane Yesus -Äitikirkossa Addis Abebassa.
Pastori Markos on Äitikirkon kappalainen, työtoverimme myös perhetyössä kotiseurakunnassamme.
